Matilainen: ”Ei tarvitse sitten jossitella kesän jälkeen”

Alajärven avainpelaajiin kuuluva Juha-Matti Matilainen kantaa Ankkureissa suurta vastuuta tulevalla kaudella. Matilainen haluaa laittaa nyt kaiken peliin vakiinnuttaakseen paikkansa Superpesiksessä.

Juha-Matti Matilainen, millä mielin Alajärvellä on vietetty talven harjoituskautta?

- Hyvillä mielin. On ollut mukava tehdä töitä, kun pääsemme joukkueena uusien haasteiden eteen. Varmasti tämä alkava kausi on nuorelle joukkueelle eräänlainen palkinto, kun on pari vuotta kovasti tehty töitä. Nyt töitä on tarkoitus ollut tehdä vielä kovemmin, että pysyttäisiin tällä tasolla. 

Miltä nouseminen ja nousujuhlat maistuvat nyt muutaman kuukauden tauon jälkeen?

- Ainahan tuollainen on hieno juttu. Ei niitä liian usein pääse kokemaan. Itse en ole tässä montaa vuotta ollut, mutta kyllä sen näki, miten iso juttu tämä oli noille jätkille, jotka ovat junnuista asti tehneet töitä täällä. Ja maistuihan se silläkin tavalla, että tuntui itsestäkin, että oli aika vahvasti näpit pelissä nousussa. 

Millä tavalla nousu on näkynyt henkilökohtaisessa valmistautumisessasi kauteen?

- Totta sitä haluaa näyttää, että pystyy superissa pelaamaan isolla roolilla. Tuossa oli jokunen vuosi, kun sitä roolia ei oikein tullut Vimpelissä. Jusseissa meni kohtuu hyvinkin, mutta jotenkin tuntuu, etten ihan kaikkea ole pystynyt antamaan superissa vielä.

Olet toinen superpesiskokemusta omaava pelaaja ryhmässä. Miten suhtaudut vastuuseen ja odotuksiin?

- Ehkä ykköspesisvuodet ovat opettaneet kantamaan vastuuta ja nyt iänkin puolesta on valmiimpi kantamaan sen vastuun. Isolla mielenkiinnolla odotan kautta. Ei tarvitse sitten kesän jälkeen jossitella. Jos äijällä ei pää kestä tai taidot riitä, niin ei ainakaan vastuusta tarvitse jossitella.

Mikä on näkemyksesi, miksi ura ei urennut Superissa vielä aiempina vuosina?

- Näyttöpaikkoja tuli silloin tällöin, mutta ehkä en onnistunut niissä. Muistan yhden kauden Jusseissa, kun pääsin loukkaantumisten kautta kakkoseksi kesken kesän. Sitten samantien kävi työtapaturma töissä ja meni sormesta jänteet poikki. Se oli aika kova kolaus itselle. Sittenhän seura lähti alta, kun Jussit lopetti.

- Vimpelillä oli sitten mun aikana jo aika kova porukka. Oli Kuusistoa, Puputtia ja Haukkalaa. Olin ehkä silloin vielä liian kovassa seurassa. Huonoja sattumia ja ajoituksia varmaan on taustalla tässä asiassa.

Millaista harjoittelua olet tehnyt henkilökohtaisesti?

- No, kun tässä alkaa tulla ikää, niin tärkeintä olisi, että pysyisi ennen kaikkea kunnossa. Kolmenkympin kynnyksellä tuntuu olevan itselle vaikea myöntää, että huoltavakin treenaaminen on tärkeää. Ei se ole enää sitä, että mennään vain puntille vääntämään raakaa rautaa. Mulla on tässä asiassa opeteltavaa vieläkin. Olen säästynyt aiemmin vammoilta,joten toivottavasti ei tarvitse jatkossakaan oppia tätä kantapään kautta.

- Tasaisuus lajipuolelta nousee myös esiin ja se, että mailassa on oltava rohkeampi. Ykkösessä on hieman heikommat etukentät, joten nyt pitää ratkaisujen olla rohkeampia. Superpesiksessä pitää löytyä kylmyyttä.

Missä piilee Ankkureiden yllätyksen avaimet hallissa ja kaudella?

- Uskon, että meillä on nuorena ja kokemattomana joukkueena enemmän potentiaalia kehittyä, mutta takamatkaltahan me tullaan. Kevät on meille tärkeää aikaa, kun meitä ei vielä niin tunneta ja monille tässä joukkueessa on varmasti vieraita kavereita. Se meidän pitää kääntää vahvuudeksemme, sillä syksyn toisella kierroksella nimet on jo mielessä.

Missä pelilliset vahvuudet ovat?

- Hyvänä päivänä ollaan tosi hyvä räpyläjoukkue. Väitän, että pelasimme superin tasoista ulkopeliä viime kaudella. Sisäpelin suhteen pitää olla realisti. Salmenaution ja Lehesjuuren lähdöt heikensivät hieman sitä osastoa, mutta sieltä pitää muiden lyödä juoksuja tarvittaessa.

Mikä on hallipelien anti?

- Tietenkin on nuorille pojille hienoa vihdoin päästä pelaamaan SM-pelejä ja suoraan haastamaan mestaria sekä SM-pronssimitalijengiä. Nyt  nähdään nousijana, miten kaukana Suomen huippu on meistä. Jos pystymme kamppailemaan hyvin, se antaa valtavasti virtaa lopputalveen. Jos menee huonosti, se on herätys meille, että töitä pitää tehdä kahta kauheammin.

Mitä ajatuksia itsellä Pattijoki-Sotkamo- akselista?

- Pirun kovat porukat. Hallipelit on kuitenkin aina hallipelejä. Mielenkiinnolla katson, millainen Jymy sieltä tulee. Onko siellä kaikki samat jätkät, jotka nosteli poikaa vai antavatko nuorille peliaikaa. Aiemmin ovat aina tuoneet nuoria näihin peleihin. Pettijoki on tietenkin täynnä kovia pelimiehiä. On Kososta, Mäkelää sun muuta. Mielenkiintoista.
 
tommi.seppala@superpesis.fi