Asiantuntijaraati: "Manse ei luovu voittajan viiristä helpolla"

Anonyyminä pysyttelevä asiantuntijaryhmä luo katsauksen kaikkiin 25 Superpesisjoukkueeseen kauden kynnyksellä. Alta löytyvät miesten joukkuekohtaiset ennakot.

Nimimerkki H. Isotalon asiantuntija-apu on auttanut arvioimaan joukkueet ja rankkaamaan ne tämän ennakon yhteydessä. Jos suosikkijoukkueesi on listalla liian alhaalla tai arviointi ei muuten miellytä, ei hätää: syksyllä viimeistään 24.9. tiedetään totuus. Aikaa on runsaasti ja matka on miellyttävä.

Miesten Superpesis, 101:s miesten pääsarjakausi, jaossa 99:s Suomen mestaruus

Miesten Superpesiksessä ei nähdä uusia joukkueita edelliskauteen verrattuna, mutta viime kauden joukkueista Haminan Palloilijat ja Siilinjärven Pesis ovat nyt alasarjoissa. Mestaruutta puolustaa komeettamaisesti pesiksen terävimmälle huipulle kiilannut Manse PP, joka pelasi vielä kesällä 2019 ykköspesiksessä. Kouvolan Pallonlyöjät kaatui syksyn loppuotteluissa 3–2. Miesten superpesiksessä pelaa 13 joukkuetta ja sunnuntaihin mennessä kaikki on nähty tositoimissa.

Pelinjohtajien ranking
1. Manse PP
2. Kouvolan Pallonlyöjät
3. Joensuun Maila
4. Vimpelin Veto
5. Sotkamon Jymy
6. Hyvinkään Tahko
7. Kempeleen Kiri
8. Kiteen Pallo -90
9. Imatran Pallo-Veikot
10. Koskenkorvan Urheilijat
11. Seinäjoen JymyJussit
12. Kankaanpään Maila
13. Pattijoen Urheilijat

H. Isotalon asiantuntijaryhmän ranking
1. Manse PP
2. Kouvolan Pallonlyöjät
3. Sotkamon Jymy
4. Joensuun Maila
5. Vimpelin Veto
6. Kempeleen Kiri
7. Hyvinkään Tahko
8. Kiteen Pallo -90
9. Imatran Pallo-Veikot
10. Koskenkorvan Urheilijat
11.  Seinäjoen JymyJussit
12. Kankaanpään Maila
13. Pattijoen Urheilijat

Hyvinkään Tahko

Viime kaudella: 13 voittoa (7–6), 14 häviötä (3–11), juoksut 211–203, runkosarjan sijoitus 9.Hyvinkään Tahko

Hyvinkää on Uudenmaan miespesiksen ykköspaikkakunta ja Tahko aivan ylivoimainen ykkösseura. Näistä lähtökohdista hyvinkääläisten menestystä edellisellä vuosikymmenellä voidaan pitää pettymyksenä. Viime kaudella alennustila jatkui, kun vuosien 1987–2007 välierien vakiojoukkue hiipui pudotuspelien ulkopuolelle (vasta kolmannen kerran edellisten 35 kauden aikana).

Erityisesti vieraspelaaminen oli joukkueelle tervanjuontia edelliskesänä. Kesäkuun lopun jälkeen pelatuista seitsemästä matkaottelusta hyvinkääläiset voittivat vain yhden ja pudotuspelipaikasta kamppailleita päävastustajiaan vastaan Tahko kasasi kahdeksan pistettä 30:stä mahdollisesta. Sisäpelissä Pihkalan isännillä ei ollut varsinaista ongelmaa, juoksuja syntyi kuudenneksi eniten sarjassa. Hyvinkää oli Mansen lisäksi ainoa joukkue, josta löytyi neljä yli 20 juoksun kotiuttajaa: Juha Korhonen, Santtu Patova, Teemu Nikkanen ja Kalle-Tapio Huusko. Ongelmana oli ulkopeli, sillä joukkue päästi kuudenneksi eniten juoksuja. Kun Hamina- ja Siilinjärvi-murskaukset jätetään laskuista, voitti Hyvinkää alle puolet jaksoista, joilla se teki vähintään kolme juoksua, ja hävisi melkein puolet. Toki selittäviä tekijöitä ulkopelin sujumattomuuteen loppukaudella löytyy loukkaantumisten kautta.

Etelä-Suomen miespesiksessä on tapahtunut viimeisten reilun viiden vuoden aikana uusjako voimasuhteissa. Hyvinkää on selkeä kolmonen viime kauden loppuotteluparin Mansen ja Kouvolan takana ja niinpä vetovoimaa on keltapaidasta toiseen suuntaan toisin kuin aiemmin. Tahkon menetykset ovatkin suuntautuneet juuri kilpakumppaneihin: Riku Hokkanen siirtyi Tampereelle, Teemu Nikkanen ja Patrik Vartama Koplan riveihin. Matias Kauppinen ja Joosua Rättö hyppäsivät ykköspesiksen puolelle; ensin mainittu Loheen ja jälkimmäinen Haminaan. Koronakaudet pelinjohtajana toiminut Miika Rantatorikka vaihtui miesten Superpesiksessä lopultakin debytoivaan, monessa mukana olleeseen ja olevaan Antti Yli-Saunamäkeen, jonka edellinen pelinjohtopesti oli Tahkon naisten vinkkarissa.

Paluumuuttajia Tahko sai Kiteeltä Valentin Ikosen (joka pelaa ensi kertaa kasvattajaseurassaan pääsarjaa) ja Pattijoelta Miikka Matikan. Samoin Lauri Vierimaa pyörsi lopettamispäätöksensä ja palasi Kankaanpäästä.  Mansesta saatiin vaihdossa Hokkasesta lyöjämörssäri Juha Niemi ja Konsta Lehtola. Lisäksi Eero Kuitunen siirtyi Koskenkorvalta.

Vaihtuvuus on ollut mittavaa, mutta Tahko omaa iskukykyisen joukkueen. Lukkari Petteri Alanen aloittaa kolmannen kautensa Pihkalan lautasherrana. Viime kausi päättyi kesken loukkaantumiseen. Alasen vahvuuksia ovat pienten haku, kova käsi ja nopea syöttöliike, joiden myötä hän kuuluu Superpesiksen lukkareiden parempaan kastiin. Etukentällä luutii nopea Jere Vikström, jonka siepparipariksi ajettiin jo viime kaudella omaa kasvattia Elmo Peltosta. Polttolinjassa on Patrik Vartaman jättämä aukko, jonka paikkaamiseen soveltuvaa koostumusta pelinjohtaja Antti Yli-Saunamäki on yrittänyt löytää hallikaudella. Matikka korvaa Nikkasen takakentällä ja Teemu Nurmio on parina.

Sisällä hyvinkääläisten kotiuttajaosasto on pitkä ja kovalyöntinen kaikkien aikojen lyöjätilaston sijoilla 4 ja 5 keikkuvien Juhien Korhosen ja Niemen johdolla. Nopeita etenijöitäkin löytyy, mutta avainasemaan tulee tilanteiden rakentelu.

Koska Uudellamaalla ei ole ollut miesten ykköspesisjoukkuetta kymmeneen kauteen Puna-Mustien pudottua 2013, tekee Hyvinkää yhteistyötä Haminan suuntaan. Tahkolla on myös Suomensarjajoukkue, maakuntasarjajoukkue ja aluesarjajoukkue sekä tuttuun tapaan joukkueet kaikissa ikäluokissa sekä miehissä ja naisissa. Seura kuuluu Superpesiksen pelaajatehtaisiin. Kesälajeissa lähialueella ei ole haastajia ja kaupungissa ei ole tällä hetkellä muita pääsarjaseuroja.

Arvosana ja arvio
Kärkiviisikko saa olla Hyvinkään kanssa tarkkana ja pudotuspelit palaavat Pihkalaan, mutta välieriin yltäminen olisi iso yllätys.

Pelinjohtajien arvio: 6.
Asiantuntijoiden arviot: ulkopeli 8. – sisäpeli 6. – pelinjohto 8. – kokonaisuus 7.

Imatran Pallo-Veikot

Viime kaudella: 10 voittoa (5–5), 12 häviötä (6–6), juoksut 149–177, runkosarjan sijoitus 7.

Jani Valkeapään urheilutoimenjohtajakauden aikana IPV on ollut uuden ajan urheiluseura, joka perinteisten otteluiden lisäksi on profiloitunut erikoistapahtumien järjestäjänä, ml. Fuengirola-pelit ja Lunta tupaan-ottelut. Talvella Valkeapää tempaisi ja vaihtoi kahdeksi päiväksi Kankaanpään puheenjohtaja Jani Mäntylän kanssa rooleja. Tavoitteena oli seurojen toiminnan kehittäminen ja erilaisista toimintamalleista kokemusten saaminen.

Imatra oli viime kauden ehdoton piristys selvittyään ensimmäistä kertaa jaksopeliaikakaudella pudotuspeleihin. Joukkue menetti karanteenien takia kuusi peliä kalenterista, joista neljä olisi ollut lopulta sarjataulukossa taakse jääneitä joukkueita vastaan. Kotikentällään joukkue voitti vain kolme ottelua, mutta seitsemän vierasvoittoa takasivat paikan kahdeksan joukossa. Puolivälierissä oli muhimassa sensaatio, kun joukkue voitti Manse PP:n kaksi kertaa supervuorossa. Neljännen kohtaamisen jatkoilla tamperelaiset olivat jo kuilun partaalla, mutta Tuomas Jussilan välilyönti viimeisessä kotiutuskilpailuparissa esti Ukonniemen hurmoksen. Lopulta Manse eteni jatkoon ja mestaruuteen.

Imatran juoksuista peräti kaksi kolmasosaa lyönyt jokerikaksikko Juho Toivola–Tommi Piirainen vaihtoivat molemmat maisemaa kauden jälkeen. Yhtä lailla menetyksiin kuului Sotkamoon värvätty Juho Keinänen. Hankintapuolelle tuli paljon kokemusta, kun Kouvolasta siirtyneen pesislegenda Toni Kohosen lisäksi Sotkamosta saapui Toni Laakso ja sarjasta pudonneesta Haminasta Sasu Toikka ja Joona Mäkelä.

Odotukset eivät olleet edelliskauden alla korkealla, eikä Jukka Mäkisen työmaa tunnu kevyeltä nytkään. Lukkareiden parempaan kastiin murtautunut Rasmus Surakka sotkee parhaansa mukaan, mutta Keinäsen lähtö tuntuu etukentällä. Takakenttä ei antanut sarja-avauksessa varminta kuvaa taidoistaan ja on ennakkoon rankattu varsin matalalle vertailussa. Materiaali on kapea ja myös herkkä loukkaantumisille. Tähän ei Fuengirola-peli ainakaan tuonut helpotusta, kun Sasu Iivarinen ja Mäkelä molemmat loukkaantuivat. Lisäksi Laakso on poissa ainakin alkukaudesta.

Imatralla on joukkueet kaikissa poikaikäluokissa, mutta farmia ja omaa Suomensarjaa seuralla ei löydy. Yhteistyö Lappeenrannan kanssa on jatkunut pitkään, mutta Kouvolan vetovoima vaikuttaa, mikäli KPL jatkaa tulevina vuosina ykköspesiksessä. Kesäpalloiluiden osalta pesäpallolla on vähän haastajia.

Arvosana ja arvio
Imatran hyvä kausi näyttäisi jäävän poikkeukseksi ja joukkueen sijoitus taantuvan jo edellisvuosina aivan liian tutuksi tulleen yhdeksännen sijan kieppeille.

Pelinjohtajien arvio: 9.
Asiantuntijoiden arviot: ulkopeli 9. – sisäpeli 10. – pelinjohto 12. – kokonaisuus 9.

Joensuun Maila

Viime kaudella: 17 voittoa (8–9), 11 tappiota (3–8), juoksut 204–107, runkosarjan sijoitus 5.

Joensuun Maila lukeutuu tämän päivän pesäpallossa lajin huippujoukkueisiin. Vuonna 2004 superpesistaipaleensa aloittanut seura on kehittänyt joukkuettaan ja olosuhteitaan kiitettäväksi erityisesti viime vuosina. 2010-luvulla Joensuu pelasi yhdeksän kertaa peräkkäin vähintään välierissä, mitalisaldona 2–0–5. Putki katkesi vasta viime kauden viidenteen sijaan.

Viime kesä olikin Mehtimäellä enemmän tai vähemmän sekava. Runkosarjan saldoksi jäi 28 ottelussa 17 voittoa ja viides sija. Perussarjan lopulla pelinjohtaja Mikko Korhonen joutuikin väistymään ja tilalle asteli seuraikoni, JoMan ensimmäiseen mestaruuteen johtanut Petri Pennanen. Pudotuspeleissä tie nousi kuitenkin pystyyn äärimmäisen tasaisessa sarjassa Sotkamon Jymyä vastaan voitoin 2–3.

Muutoksia ryhmään tuli melkoisesti. Orkesterista poistuivat loukkaantumisten vaivaama Antti Hartikainen, aliarvostettu huippupelaaja Mikko Kemppainen ja tärkeä lyöjäjokeri Aleksi Rautiainen. Koko em. kolmikko lopetti uransa. Tilalle tuli kuitenkin riittävästi laatua: Elmeri Lieto saapui Seinäjoelta linjaa paikkaamaan, huippukauden Imatralla pelannut Juho Toivola ottaa vastuuta kotiuttamisesta ja Justus Niemeläinen palasi kasvattajaseuraansa Siilinjärveltä. Todellinen siirtopommi oli kuitenkin lukkari Topi Kososen siirtyminen Joensuuhun. Näin Kososen lopettaminen muuttuikin kahden vuoden sopimukseksi Pohjois-Karjalaan. Uutena pelinjohtajana aloittaa pesäpalloliiton kampaviinerit viuhkaan vaihtanut Mikko Huotari.

Talvikaudella JoMa oli pirteä selviytyen aina halli-SM–finaaliin, jossa Manse PP oli niukasti parempi. Lisäksi hallissa on kaatunut Kouvolan Pallonlyöjät pari kertaa ja Hyvinkään Tahkon kanssa voitot on tasattu.

Ulkopelissä Joensuulta löytyy keskeisille pelipaikoille huippupelaajia. Lukkarit Kosonen ja Ville Väliaho ovat laatupelaajia, etukentän Iiro Kuosa valtakunnan eliittiä ja linjaa johtavat Lieto ja Konsta Kettunen.

Sisäpeliin JoMa voi rakentaa eri variaatioita riippuen esim. lukkaripeluutuksesta. Mielenkiintoista on nähdä, kuinka taiteilu kahden hyvän lukkarin kanssa onnistuu ja kuka vie Konsta Piirosta parhaiten eteenpäin numerolla 2. Hallissa päävastuu oli Konsta Kettusella. Kolmoseksi on tyrkyllä esim. Lieto tai Henri Litmanen. Materiaali mahdollistaa myös laadukkaan kakkoskärjen. Jos pelinrakentelu onnistuu, iskevät Patrik Wahlsten ja Toivola tukenaan mm. Henri Litmanen sangen usein voittoon tarvittavan määrän pinnoja.

Valmennukseen tuli siis muutoksia. Uutena päävalmentajana ja pelinjohtajana aloitti Mikko Huotari apunaan jo viime kaudelta tuttu Sami Österlund. Huotari on sotkamolaislähtöinen ja toiminut pitkän peliuransa jälkeen mm. Kiteen Pallon pelinjohtajana ja viimeksi pesäpalloliiton palveluksessa. Valmennusportaaseen kuuluu myös pesiskansalle esim. Kouvolan Pallonlyöjistä tuttu Mikko Hylkilä, joka toimikin hallifinaaleissa jo toisena pelinjohtajana. Fysiikasta vastaa Henri Lomu.

Joensuun juniorityö on nykyään laadukasta. Edustuksen omia junioreita ovat Konstat Piironen ja Kettunen, Samuel Tirkkonen ja Justus Niemeläinen. Lahjakkaita pelaajia on siirtynyt myös muualle. Omaa Suomensarjajoukkuetta seuralla ei ole tällä kaudella. Parhaita juniorisaavutuksia on poikien superpesiksen SM-hopea kaudelta 2020; JoMan ensimmäinen nuorten SM-mitali. Talousalueen toinen superpesisjoukkue löytyy 60 kilometrin päästä. Perinteinen Kiteen Pallo käy kovaa kilpailua naapurinsa kanssa monella rintamalla.

Joensuu on muutenkin merkittävä urheilukaupunki. Samoista mainoseuroista ovat varmasti ainakin osin kilpailemassa koripallon Kataja, jääkiekon Jokipojat ja salibandyn Josba. Myös yksilöpuolella toiminta on vahvaa esim. yleisurheilussa. Kesäpalloilussa JoMa on kuitenkin selkeä ykkönen, kun Iloiset Pelipojatkin (JIPPO) ovat pudonneet jalkapallossa 2-divisioonaan.

Arvosana ja arvio
Joensuun Maila kuuluu tänäkin kesänä aivan ykköskorin (Top 5) joukkueisiin, jolla on realistinen mahdollisuus voittaa vaikkapa Suomen mestaruus, niin pieniä erot huippujoukkueiden välillä ovat.

Pelinjohtajien arvio: 3.
Asiantuntijoiden arviot: ulkopeli 4. – sisäpeli 5. – pelinjohto 3. – kokonaisuus 4.

Kankaanpään Maila

Viime kaudella: 6 voittoa (2–4), 21 tappiota (7–14), juoksut 141–230, runkosarjan sijoitus 13.

Kankaanpään Maila, itseään Suomen kovapäisimmäksi joukkueeksi itseään mainostava perinteikäs poppoo on Satakunnan pesisylpeys, joka on pelannut miesten SM-sarjaa/Superpesistä yhteensä 42 kautta. Toistaiseksi paras menestys ajoittuu niinkin kauas kuin 1970-luvun alkuun, jolloin joukkue voitti kaksi hopeaa peräkkäin. 2000-luvulla KaMa vaelteli pitkään ykkössarjan syövereissä, mutta vuodesta 2011 lähtien seura on pysynyt sitkeästi pääsarjassa, joskin välillä rimaa hipoen. Tuo kausi onkin viimeisin, jolloin joukkue on nähty ylemmissä pudotuspeleissä.

Viime kausi kulki myös hieman mollivoittoisesti. Runkosarjan 27 ottelusta voittoja kertyi kuusi, jolla takasi taulukossa 13. sijan ja kauden jatkumisen alemmissa pudotuspeleissä. Kuolemanotteluissa Kankaanpää kuitenkin hoiteli viime kauden kohujoukkueen Jyväskylän Lohen suoraan voitoin 3–0 ja jatkaa ylimmällä sarjatasolla.

Kuten viime vuosina on ollut tapana, tälläkin kaudella pelaajia on tullut ja mennyt ovista ja ikkunoista. Pahimmat menetykset olivat huippukauden jälkeen ensin uransa lopettanut, mutta lopulta Hyvinkäälle siirtynyt Lauri Vierimaa, kokenut Kari Kellokoski, vaihtajapomputtaja Henri Pulkkinen ja Manu Haukkala, joiden myötä katosi reippaasti yli 800 superpesisottelun kokemus. Eikä laskuissa ole mukana loppukauden pelastusoperaatioon lähtenyt seuralegenda Jouni Itävalo. Tulopuolella on kuitenkin osaamista: Teemu Rouhiainen (Hamina) ja Severi Piispanen (PattU) ovat parhaimmillaan hyviä pääsarjapelaajia, joilta molemmilta löytyy tärkeä ominaisuus, nopeat jalat. Sami Mikkolanaho saapui Kiteeltä lyöntihommiin ja Koskenkorvan Juuso Vuorenmäki tilkitsemään takakenttää. Viime hetken vahvistuksena vielä Sami-Jukka Korvola siirtyi Kempeleestä Pohjanlinnan stadionille.

Ulkopelissä Kankaanpään tärkeimmät pelaajat ovat juonikas vasurilukkari Henri Itävalo, polttolinjan Rouhiainen, Perttu Olli sekä 23-vuotiaana jo yli 170 pääsarjaottelua pelannut ja viime kaudella sisäpelistä uuden roolin löytänyt Teemu Utunen. Kopparipari Vuorenmäki-Arttu Vilander on sarjan keskitasoa, mutta nähtäväksi jää, kuinka joukkueen etukenttä onnistuu. Ja mille paikalle Korvola lopulta istutetaan.

Sisäpelissä Kankaanpäällä on toimiva kärkikolmikko Rouhiainen-Piispanen-Utunen, joiden pitäisi ainakin päävastustajia vastaan pystyä rakentamaan riittävästi tilanteita. Kotiuttamisvastuu on hyvin pitkälti jokerikaksikko Miikka Riikonen-Mikkolanaho varassa. Kakkoskärjellä ei kovin suuria odotuksia ole. Korvola, Olli ja Antti Kortteenperä pystyvät etenemään, mutta tulosvastuu on ykköskärjessä. Oma lukunsa on yleismies Jouni Mäki, joka on pesisuransa aikana ehtinyt kiertämään kymmenkunta seuraa. 

Pelinjohdossa ja valmennuksessa jatkaa seuran oma kasvatti Mika Kulmala, joka oli pelinjohtajana nostamassa hallitsevaa mestaria Manse PP:tä superpesikseen v. 2019. Toisena pelinjohtajana aloittaa Ikaalisista saapuva Atte Hakala. Uutena miehenä valmennuksessa aloittaa KaMan takavuosien etenijämies Hannu Pitkänen, kun taas pitkään mukana ollut Mika Peltonen jää pois.

Pesäpallo on Kankaanpäässä joukkuelajien selkeä ykkönen ja juniorityö on ollut perinteisesti vahvaa. Laadusta kertoo yli 50 voitettua SM- ja leirimitalia poikajunioreissa. Joukkueita on tälläkin kaudella jokaisessa ikäluokassa, joten kasvatustyö jatkuu vakaana. Edustuksen yhteistyöseurana toimii ykköspesiksen Ikaalisen Tarmo, jonne isohkosta harjoitusringistä riittää pelaajia.

Arvosana ja arvio
Kankaanpään kausi tulee jälleen olemaan taistelua sarjapaikasta. Kahden viimeisen sijan välttäminen ja sitä kautta suora sarjapaikka olisi jo iso onnistuminen. Pudotuspelipaikka puolestaan jättiyllätys.

Pelinjohtajien arvio: 12.
Asiantuntijoiden arviot: ulkopeli 13. – sisäpeli 11. – pelinjohto 10. – kokonaisuus 12.

Kempeleen Kiri

Viime kaudella: 14 voittoa (6–8), 12 häviötä (3–9), juoksut 152–146, runkosarjan sijoitus 6.

Edelliskausi päättyi Kempeleen osalta puolivälierissä kolmeen tappioon yhtä monessa ottelussa Kouvolaa vastaan. Pudotuspelisarja oli sinipaidoille seurahistorian ensimmäinen ja myös kauden loppusijoitus (6.) historian paras. Seura aloittaa nyt vasta kuudennen miesten pääsarjakauden, mutta KeKin tarina on pitkä. Miesten joukkue pelasi kaikkiaan 22 kautta ykköspesiksessä ennen kuin nousu toteutui kauden 2015 päätteeksi.

Viime kesänä Kempele teki viidenneksi vähiten juoksuja runkosarjassa (ja kolme juoksua vähemmän lyönyt Imatra pelasi neljä ottelua vähemmän). Joukkueen kokonaiskotiutusprosentti oli vain 40:n pinnassa ja pääkotiuttajilla (Matti Korhonen–Marko Pelkonen) jäi yhteensä vajaa 30 juoksua lyömättä verrattuna sarjan parhaiden kotiuttajien prosentteihin. Vastaavasti Kempele päästi kolmanneksi vähiten juoksuja Tampereen ja Vimpelin jälkeen. Näihin lukuihin peilaten oli yllättävää, että KeKi menestyi huonosti vähäjuoksuisena pidetyllä kotikentällään: puolet runkosarjan kotipeleistä päättyi tappioon ja pisteettömiä pelejä joukkue pelasi enemmän kotona kuin vieraissa (ja peruttujen otteluiden takia vieraspelejä oli vieläpä kaksi enemmän).

Pudotuspelisarjassa ulkopeli ei pitänyt vastaavalla lailla, vaan Kouvola teki 9,3 juoksua per ottelu. Täksi kaudeksi takakentän kuningas Jussi Korhonen muutti Sotkamoon ja Marko Pelkonen lopetti uransa. Vastaavasti Sami Haapakoski siirtyi sinipaitaan Pattijoelta, Aatu Saastamoinen Sotkamosta ja Sebastian Lahti Siilinjärveltä. Teemu Isoketo liittyi joukkueeseen try-outin kautta, jonka jälkeen Sami-Jukka Korvola vuokrattiin Kankaanpäähän. Tommi Piirainen siirtyi Mansen kautta Imatralta.

Kotiutusvastuuta kantavat nyt Korhosen veljesten lisäksi Haapakoski ja Piirainen. Ykköskärki Isoketo-Määttä-Keski-Petäjä tehnee tilannetta hyvin ja nähtäväksi jää, onko kotiutusprosentteihin luvassa parannusta. Jussi Korhosen lähtö tekee takakentästä haavoittuvamman.

Pelinjohtopuolelle seuran oma kasvatti (mutta myös Kainuussa käynyt) Teemu Körkkö on saanut aisaparikseen Sotkamossa ja Joensuussa ykköspelinjohtajana aiemmin toimineen Mikko Korhosen. Kaksikon valmennustietämys on viimeisintä huippua ja pelistä riittää pelaajille kerrottavaa.

Kempele on yksi Pohjoisen alueen suurimpia junioriseuroja ja seuralla on joukkueet nuorimpiin ikäluokkiin asti. Poikien puolella juniorimenestys ei ole ollut erityisen kirkasta, mutta viime kaudella Kempele oli B-poikien välierissä. Seuralla on oma Suomensarjajoukkue ja yhteistyöseurana on Kannuksen Ura, jossa pelaajilla on ykköspesismahdollisuus. Vaikka Kempeleen kunnan alueella ei muita palloilulajien pääsarjaseuroja ole, on huomioitava Oulun vetovoima ja sieltä löytyvä lajivalikoima.

Arvosana ja arvio
Vaikka Kempele ei vielä kuulukaan terävimpään kärkeen, on pudotuspelijoukkueeksi vakiintuminen askel eteenpäin. Jos kausi on ehjä, joukkue pelaa puolivälierissä. Mitalipeleihin tarvitaan sopiva vastustaja ja hurmostila.

Pelinjohtajien arvio: 7.
Asiantuntijoiden arviot: ulkopeli 7. – sisäpeli 7. – pelinjohto 6. – kokonaisuus 6.

Kiteen Pallo -90

Viime kaudella: 10 voittoa (4–6), 18 häviötä (8–10), juoksut 195–249, runkosarjan sijoitus 11.

Kiteen Pallo-90 on yksi pesäpallon suurista. Pikkukaupungin ylpeys aloittaa 33. kautensa superpesiksessä nykyisellä nimellään. Ja aikaisemmalla (Kiteen Urheilijat) nimellään vuodet 1978–1989. Eli yhtäjaksoisesti SM-sarjassa/superpesiksessä jo yli 40 vuotta. Parempaan on pystynyt vain Hyvinkään Tahko, jonka katkeamaton taival alkoi v. 1975.

KiPa on myös menestynyt. Toistaiseksi parhaat kaudet ajottuivat vuosituhannen vaihteeseen, jolloin seura otti vuosina 1997–2001 viiden mitalin putken, sisältäen kaksi mestaruutta. Viimeisin mitali on kuitenkin vuodelta 2005, eikä Rantakentällä ole pelattu mitaleista 15 viime kauteen.

Myös joukkueen viime kausi oli pettymys. KiPa voitti kauden 28 ottelustaan vain 10, joka riitti sarjassa sijaan 11. Pettymystä lisäsi edelliskauden upea viides sija, joka nosti odotukset vahvistuneelle joukkueelle (liiankin) korkealle. Peli ei kuitenkaan lähtenyt missään vaiheessa kunnolla kulkemaan, vaikka 2-pj:n vapaalle paikalle saatiin Haminan Palloilijoista vapautunut Juho Kaikko. Loppukaudesta kapteeni Valentin Ikonen jätti joukkueen.

Tälle kaudelle kiitettävän omavarainen joukkue muuttui maltillisesti. Menopuolella on Hyvinkäälle siirtyneen Ikosen lisäksi ainoastaan lyöjäjokeri Sami Mikkolanaho, jonka uusi osoite löytyy Kankaanpäästä. Tulijoita ovat Sotkamossa pieneen rooliin jäänyt Matias Litmanen, Haminasta löytynyt Otso Mäkelä sekä Siilinjärveltä lopultakin lähtenyt Samu Vainikainen ja saman paikkakunnan kiteeläiskasvatti Jiri Pippola.

Ulkopelissä joukkueen tärkeimpiä pelaajia ovat lukkari Jesse Eskelinen, etukentällä/linjassa pelaava Hannes Pekkinen, Vainikainen sekä koppari Samu-Kalle Varonen. Myöskään yli 600 ottelun Sami Partasta ei pidä unohtaa.

Sisäpelissä Kiteen vahvuus on nopeus. Jalkoja riittää kahteenkin kärkeen, jos niitä vaan joku saa lyötyä kotiin. Ykköskärjen muodostavat keulana viilettävä huippunopea ja röyhkeä Elmeri Purmonen perässään Eskelinen-Vainikainen. Trioa täydentää tarvittaessa vaihtajajokeri Juuso Lattu. Kakkoskeulaan riittää vielä Litmasen ja Kasperi Kaksosen kaltaisia menijöitä. Kotiuttamisessa on suuri vastuu kaksikolla Pekkinen-Varonen. Lyöjäjokeri Pippola saa näytön paikan, mutta myös Partanen voidaan nähdä ruutupaidassa.

Uutena pelinjohtajana aloittaa siis jo kesken viime kauden kaarelle ilmestynyt Juho Kaikko. Hänen aisaparinaan nähdään Kaikolle Joensuun ajoilta tuttu sotkamolaislähtöinen Niko Sirviö. Kaksikko on varsin vihreä pääsarjaan, mutta taustalta löytyy kiteeläisen pesäpallon suurin sankari Pasi Pirinen, joka lähti viimein mukaan edustusjoukkueen valmennukseen. Fysiikasta vastaa seuran kulta-aikojen valmentaja, uudelleen lajiin innostunut Jukka Pennanen.

Kiteellä juniorityö on ollut perinteisesti vahvaa ja pesäpallo on joukkuepeleistä kaupungin selkeä ykköslaji. Seuran C–A-juniorit ovat keränneet yhteensä 10 SM-kultaa ja juniorivalmennuksen osaamisesta kertoo, että esim. nykyisessä edustusjoukkueessa on mukana paljon v. 2019 A-poikien superpesiksen (kultaa) ja B-poikien (hopeaa) mitalisteja. Seuran kakkosjoukkue pelaa suomensarjaa, mutta ykköspesisjoukkue alueelta puuttuu. Paikalliskilpailija Joensuun Mailan menestys on ajanut myös KiPaa tehostamaan toimintaansa. Tästä on esimerkkinä mm. pari vuotta sitten valmistunut uusi katettu stadion, joka paransi merkittävästi olosuhteita. Tälle kaudelle myös huoltotiloja on uusittu.

Arvosana ja arvio
Kiteellä on hyvät mahdollisuudet palata pudotuspelijoukkueeksi viime kesän notkahduksen jälkeen. Haarukassa ovat lähinnä sijat 6–8, jossa pääkilpailijoina ovat Hyvinkään Tahko ja Kempeleen Kiri. Tätä parempi sijoitus olisi iso yllätys ja pudotuspelien ulkopuolelle jääminen suuri pettymys.

Pelinjohtajien arvio: 8.
Asiantuntijoiden arviot: ulkopeli 6. – sisäpeli 8. – pelinjohto 13. – kokonaisuus 8.

Koskenkorvan Urheilijat

Viime kaudella: 9 voittoa (4–5), 18 häviötä (4–14), juoksut 166–224, runkosarjan sijoitus 12.

Ilmajoelta ponnistavan Koskenkorvan Urheilijoiden superpesistarina jatkuu sitkeästi vuodesta toiseen. Joukkue nousi superpesikseen kaudeksi 1999 ja on siitä lähtien huipulla pysynyt. Alkava kausi on siis jo 24. peräkkäinen kausi pääsarjassa. Parasta menestystä on toistaiseksi tarjonnut 2000-luku, jolloin Kossu oli kahdesti peräti pronssilla (2003 ja 2007). Vielä 2010-luvullakin härkälauma oli takuuvarma pudotuspelijoukkue, mutta kolmen viimeisen kauden saldona ovat sijoitukset 11–11–12. Kovin paljon parempaa ei ole tällekään kaudelle luvassa.

Viime kauden alku oli heti mollivoittoinen, kun kahdeksasta ensimmäisestä ottelusta tuli vain yksi voitto. Yllättäen vaikeuksia oli kotoisella Sähkökoje-areenalla, sillä yleensä ikävänä kotijoukkueena pidetty Koskenkorva voitti 14 kotiottelustaan vain neljä. Suora sarjapaikka kuitenkin säilyi niukasti.

Siirtomarkkinoilla korvalaiset menettivät Eero Kuitusen Hyvinkäälle ja Juuso Vuorenmäen Kankaanpäähän. Luottopakki Petrus Puputti siirtyi valmennuksen puolelle 2-pj:ksi, vaikka olikin talvella välillä kokoonpanossa. Suurin menetys tällä hetkellä on joukkueen tärkeimmän pelaajan, lukkari Juho Hakomäen poissaolo. Hakomäki kuntouttaa vielä kättään ja paluu siirtyy pitkälle kesään. Härkäpaitaan siirtyivät viime kaudella Sotkamoa/Haapajärveä edustanut nopea Joona Kinnunen, aikaisemminkin Kossussa käväissyt Simon Kirin kasvatti Ville Veittikoski (Siilinjärvi), Vimpelistä takaisin kotiin palannut Veli-Pekka Yli-Hirvelä ja Mansesta mestaruuden hakenut Tuomas Tuohisaari.

Koskenkorvan ulkopelin suurin ongelma Hakomäen paluuseen saakka on kotipesässä. Tuuraajana toimii joko Aapeli Suvisalmi tai Ville-Veikko Olli. Muuten ulkokentälle riittää ihan laadukkaita pelaajia, esim. linjan Tuohisaari, Anttoni Jakobsson ja Aku Kettunen. Yli-Hirvelä hallinnoi takakentällä totutusti suurta aluetta.

Sisäpelissä haasteita asettaa toimivan kärkikolmikon löytyminen. Kettunen vastannee vaikean 1-tilanteen purkamisesta, mutta ykköskärkeen ovat tarjolla myös Tuohisaari ja Jaakko Erkkilä. Hakomäen paluu aikanaan helpottaa myös pelinrakentelua. Numerolla kotiuttavista suurin vastuu on V-V Ollilla ja tulitukea on tarjolla jokeriosastolta. Superpesiksen lyöjätilaston kaikkien aikojen ykkönen Jere Dahlström jahtaa tällä kaudella jo 1500 lyödyn rajapyykkiä. Mainiosti viime kaudella onnistunut (2+57) Petteri Kortelainen on myös vaarallinen.

Korvan pelinjohdossa jatkaa kolmatta kautta kokenut (6 SM-mitalia, 9 Itä-Länttä pelaajana) pesismies Mikko Vainionpää, aikaisemmin Seinäjoen Jymy-Jussien peliä vajaat kolme kautta johtanut. Uusi kakkosmies on siis Puputti, joka korvaa Alavudelle ykköspesiksen pelinjohtajaksi siirtyneen Olli-Pekka Sinkkosen.

Seura on sinnitellyt Etelä-Pohjanmaan kovassa kilpailutilanteessa huipulla pian neljännesvuosisadan. Viime vuosina juniorityö on ollut kuitenkin hiipumaan päin. Esim. B-poikien SM-sarjassa Kossu nähtiin viimeksi vuonna 2018. Vielä 2000-luvun alussa (2000–2004) Koskenkorva voitti vähintään kerran leiri- tai SM-kultaa kaikissa junioreissa B-pojista alaspäin. Viimeisin juniorimitali on C-poikien SM-kulta vuodelta 2014. Menneellä kaudella vanhempia junioreita esiintyi Seinäjoen Maila-Jussien joukkueessa ja yhteistyöseuroja löytyy varmasti lähialueelta myös aikuispelaajille.

Arvosana ja arvio
Koskenkorvan todennäköisin sijoitus lienee taas 10. sijan lähistöllä. Nappionnistuminen voi riittää jopa pudotuspelipaikkaan. Kossu käy kovaa taistoa sijoista 8–10 yhdessä Kiteen ja Imatran kanssa. Suora säilyminenkin on kuitenkin jo hyvä saavutus.

Pelinjohtajien arvio: 10.
Asiantuntijoiden arviot: ulkopeli 10. – sisäpeli 9. – pelinjohto 11. – kokonaisuus 10.

Kouvolan Pallonlyöjät

Viime kaudella: 21 voittoa (12–9), 6 häviötä (3–3), juoksut 213–152, runkosarjan sijoitus 3.

Kaikki on valmista tarinan huipennukseen Kouvolassa. Kultajahti on ollut käynnissä viimeisimmät puolenkymmentä vuotta ja täsmähankinnat Patrik Vartama ja Teemu Nikkanen saattavat olla ratkaiseva lisä kokeneiden pelaajien ja omien nuorten lahjakkuuksien pakettiin. Toisaalta mestaruuden ei tarvitse tulla tänäkään vuonna, seuran tilanne näyttää joka tapauksessa valoisalta.

Edelliskaudella Kouvola pakotti Mansen viidenteen ja ratkaisevaan finaaliin mestaruudesta, mutta kausi päättyi hopeaan, kolmannen kerran neljän vuoden aikana. Kopla pystyi pelaamaan kauden ratkaisuvaiheissa erinomaista ulkopeliä, mutta sisäpelitehot eivät lopulta riittäneet.

Kouvola ei siirtomarkkinoilla menettänyt kuin Toni Kohosen riveistään ja vahvistui yllä mainitulla kaksikolla Hyvinkäältä. Kristian Malikine liittyi siirtoajan loppuvaiheessa myös miehistöön.

Kaikki osa-alueet ovat kunnossa: ulkopelistä löytyy tähtilukkari ja etukentällä dominoiva Valtteri Luoma on rankingin kärkisijoilla, kun puhutaan superin parhaasta ulkopelaajasta. Polttolinjassa ei ole heikkoa lenkkiä ja Nikkasen tulo Valtteri Hämäläisen kopparipariksi mahdollistaa tarvittaessa Tommi Mäentaustan keskittymisen pelkästään sisäpeliin. KPL sai Vartaman myötä muutenkin lisää etenemisvoimaa ykköskärkeen, joka on aiempina vuosina ollut turhan paljon Mäentaustan varassa. Nikkanen vahvistaa keskipalkkia ja jokerikotiuttajan rooli on Juho Hacklinin ja Ossi Meriläisen kamppailu.

Asioiden mennessä Iiro Haimin suunnitelman mukaan on Kouvolan ulkopeli tahratonta pudotuspeleissä ja nyt sisäpeliarsenaali on juuri sen piirun verran vahvempaa

Kouvolassa myös perustukset ovat betoniset. Seuran kakkosjoukkue nousi ykköspesikseen viime kauden päätteeksi, ja junioreissa vahvat ikäluokat ovat seuranneet toisiaan. Nyt nuorilla on mahdollisuus pelata omaa tasoa tukevalla sarjatasolla kotipaikkakunnallaan ja edustusjoukkueelle tästä omavaraisuudesta on kiistatonta hyötyä. Lisäksi B-poikien joukkue kuuluu sarjansa suurimpiin ennakkosuosikkeihin. On helppo ennustaa Kouvolaan menestystä myös tuleville vuosille

Pesis ei ole ainoa palloilulaji, joka on Kouvolassa nosteessa, vaan viereisessä hallissa pelaava KooKoo nähtiin tänä keväänä Liigan välierissä. Lajimahdollisuuksia kaupungissa ja kuntaliitosten myötä siihen kuuluvissa taajamissa on yllin kyllin.

Arvosana ja arvio:
Tämän kauden menestys ratkaistaan lähikuukausina ja Kouvola on Mansen lähin haastaja runkosarjan voittokamppailussa. Jos sisäpeli toimii mitalipeleissä, on Kouvola vahvan ulkopelinsä myötä lähellä mestaruutta.

Pelinjohtajien arvio: 2.
Asiantuntijoiden arviot: ulkopeli 1. – sisäpeli 3. – pelinjohto 1. – kokonaisuus 2.

Manse PP

Viime kaudella: 22 voittoa (13–9), 6 häviötä (4–1), juoksut 303–138, runkosarjan sijoitus 1.

Pesiskesä 2021 päättyi Tampereen tähtisikermän voitontanssiin. Kauden 2019 päätteeksi pääsarjaan noussut seura pisti siirtomarkkinoilla töpinäksi. Nousijajoukkueesta Keisaripaidassa pelasivat viime kaudella ainoastaan Timo Torppa ja Leevi Lehto. Manse onnistui kasaamaan yhtenäisen joukkueen, joka voitti viime kesänä runkosarjan ja kolme pudotuspelisarjaa, joista ensimmäistä se oli 0–2-tappiolla, mutta voitti sitten kahdeksan ottelua putkeen. Kouvola ei finaalisarjassa taipunut helpolla ja aiheutti kolmosfinaalissa Manselle kauden ensimmäisen kahden jakson aikana tulleen kotitappion, venytti kotonaan sarjan viidenteen peliin, mutta lopulta Matti Iivarisen johtama yhdeksikkö nousi mestaruuskorokkeelle.

Kolmannessa seurassa SM-kultaa voittanut Tuomas Jussila valittiin kolmannen kerran urallaan vuoden pesäpalloilijaksi ja hän oli myös pudotuspelien arvokkain. Ryhmässä oli tasaisuutta, joka näkyi myös siinä, että Jussilan ja Iivarisen lisäksi muita henkilökohtaisia palkintoja ei tamperelaisille tullut päätösgaalassa.

Mestaruusryhmä ei jatka samassa muodossa, sillä Tuomas Tuohisaari, Juha Niemi ja Konsta Lehtola siirtyivät Koskenkorvalle ja Hyvinkäälle. Pois jäi myös uransa lopettanut pelinjohtaja Iivarinen. Uudella viuhkojalla on kokemusta mestaruutta puolustavan joukkueen viemisestä tuplaan, sillä Juhani Lehtimäki oli Joensuun pelinjohtaja kaudella 2019. Pelaajisto vahvistui supertähti Perttu Ruuskalla ja Hyvinkäältä siirtyneellä Riku Hokkasella.

Helpolla tamperelaisyhdistelmä ei tule voittajan viiristä luopumaan. Joukkueen sisäpelivoima säilyi vähintään ennallaan, kun ykköskärkeen ei tullut muutoksia ja lyöjäjokerin roolissa kahden Vimpelissä syötetyn kauden jälkeen jälleen pelaava Ruuska pystyy takomaan juoksuja jokerinutussa Niemen tapaan. Hän löi kahdeksan tikkiä kolmessa ottelussa, kun Manse voitti hallimestaruuden maaliskuussa. Ulkopeli oli viime kesänä sarjan pitävintä.

Lähtökohta ulkokauteen on erikoinen, sillä Manse joutuu pelaamaan heinäkuun alkuun asti kotipelejään evakossa. Kaupin uusi pesäpallostadion valmistuu vasta Itä-Länsi-otteluiden kynnyksellä, joten kauden aloittavan viiden vieraspelin sarjan jälkeen Manse esiintyy kotijoukkueena Loimaalla, Ikaalisissa, Vaasassa ja Meilahdessa ja tämän jälkeen on vielä neljän vierasottelun sarja. Rutinoituneelle joukkueelle tämän voi olettaa varsin vähäiseksi häiriötekijäksi. Mikäli alkukesä sujuu hyvin, kotiottelupainotteinen loppukesä tekee Mansesta suosikin runkosarjan voittajaksi.

Manselta löytyy juniorijoukkueet lähes jokaisesta poikaikäluokasta (C-pojat puuttuvat), oma Suomensarjajoukkue ja yhteistyötä Ylöjärven Pallon kanssa. Mestaruuden myötä on odotettavissa nostetta myös junioritoiminnan puolella ja omavaraisuus onkin lopulta kaiken a ja o edustusjoukkueen uudistuessa pitkällä aikavälillä. Tampere on muihin Superpesispaikkakuntiin verrattuna ylivoimaisesti suurin ja lajivalikoimaltaan runsain kaupunki: kilpailu harrastajista on kova ja tekemisen täytyy olla laadukasta, jotta kiinnostuneet pidetään mukana.

Arvosana ja arvio:
Sarjan paras materiaali ja mestaruus pohjalla tekevät haastajille asetelman hankalaksi. Tasaisesta kärjestä huolimatta Mansen on helpointa ennustaa pelaavan loppuottelussa ja se on suurin suosikki mestariksi.

Pelinjohtajien arvio: 1.
Asiantuntijoiden arviot: ulkopeli 3. – sisäpeli 1. – pelinjohto 2. – kokonaisuus 1.

Pattijoen Urheilijat, Raahe

Viime kaudella: 13 voittoa (4–9), 12 häviötä (4–8), juoksut 147–164, runkosarjan sijoitus 8.

Raahelaisjoukkue lähtee tänä keväänä jo 26. peräkkäisen kerran miesten pääsarjaan. Superpesisaikana yhteensä kuusi SM-mitalia voittaneen seuran parhaat hetket ovat ajoittuneet toistaiseksi 2000-luvulle, jolloin PattU voitti neljä mitalia, kirkkaimpana hetkenä vuoden 2008 mestaruus, kun Sotkamon Jymy kaatui ikimuistoisessa finaalisarjassa 3–2. Vielä 2010-luku tuotti 2 pronssia (2011 ja 2012), jonka jälkeenkin seura on ollut lähes takuuvarma puolivälieräjoukkue – ja siinä vaiheessa putoaja. Tälle kaudelle edellisvuosien menestystä on vaikea luvata.

Vielä viime kaudella raahelaiset venyivät hyvään suoritukseen ja nousivat päätöskierroksella mukaan pudotuspeleihin ohi Hyvinkään ja Seinäjoen. Puolivälierissä kaava oli kuitenkin tuttu ja Vimpeli päätti Patttijoen kauden suoraan 3–0. Kauden 2013 pronssiottelujen jälkeen joukkueen pudotuspelisaldo onkin ollut murheellinen 1–17.

Siirtomarkkinoilla PattU koki kovia takaiskuja. Seuran kaikkien aikojen ykköspelaaja, vuodesta 2004 mustakeltaisia johtanut Topi Kosonen lopetti, mutta vain Pattijoella. Pian ilmoitettiinkin Kososen kahden vuoden sopimuksesta Joensuuhun. Muita menetyksiä olivat toinen lajin ehdoton huippunimi Sami Haapakoski, joka siirtyi Kempeleeseen, sopimuksensa purkanut Miikka Matikka (Hyvinkää), Kankaanpäähän matkannut kärkimies Severi Piispanen ja iki-PattU Jari Törmänen, uusi 2-pelinjohtaja. Pelinjohdossakin tapahtui muutos, kun Jussi Haapakoski siirtyi Sotkamon organisaatioon ja viuhkan ottaa kätensä viime kauden kakkonen Perttu Westersund. Tulopuolella tärkeimmät ovat koppari ja kärkimies Oskari Lukkari Sotkamosta, lukkarit Lauri Vuollo (Kempele) ja Topi Still (Rovaniemi) sekä lyöjäjokeri Martti Viitasalo Alajärveltä.

Ulkopelissä haastellisinta on tietysti Topi Kososen paikkaaminen kotipesässä ja samalla koko etukentän toiminta. Eikä olekaan reilua tulokaslukkareita kohtaan tehdä pelistä liian nopeita vertailuja. Alustavasti Vuollo on ykköslukkari. Ulkokentän kulmakivet ovat kokeneet Simo Rahunen (linja) ja Paavo Pelto (linja/etukenttä). Paljon odotetaan myös viime kaudella hyviä otteita esittäneeltä Antti Karjaluodolta. Kopparipari Lukkari-Teemu Juntunen on hyvää kansallista tasoa.

Haasteita riittää myös sisäpeliin. Käytännössä koko ykköskärki vaihtoi maisemaa, jäljelle jäi vain Pelto, jonka ympärille peli täytyykin rakentaa. Kärkenä on joko Lukkari tai Mikael Mäkelä ja 1-tilannetta purkaa Tuukka Sarkkinen. Keskipalkissa kotiutusvastuuta on tarjolla Rahuselle ja Karjaluodolle. Päävastuu juoksujen lyömisestä on toki pohjalaiskaksikko Juuso Keski-Koukkarilla ja Martti Viitasalolla. Kakkoskärjen pelaaminen tulee olemaan vähäistä.

Viuhkan ottaa siis käsiinsä suomussalmelaislähtöinen, Sotkamossa juniorivuotensa ja ykköspesistä mm. Kempeleessä, Kuopiossa ja Lievestuoreella pelannut kokenut pesismies, Perttu Westersund. Pelinjohtokokemusta on kertynyt mm. Siilinjärveltä. Kakkospelinjohtaja Törmäsellä riittää näyttöjä paitsi pelaamisesta myös pelinjohtamisesta pääsarjassa, nimenomaan Pattijoen Urheilijoissa.

Pattijoen aikoinaan erinomainen juniorityö (esim. poikien superpesiksessä 2 hopeaa, yksi pronssi ja mitaleita myös nuoremmissa junioreissa)) oli välillä alamaissa. Esim. vuosina 2011–19 ei seuralla ollut joukkuetta vanhimmassa juniori-ikäluokassa. Kahdella viime kaudella sen sijaan oli. Toki yhteistyön kautta lahjakkaimmille junioreille on peliaikaa löytynyt lähiseuroista ja oma kakkosjoukkue pelaa suomensarjaa. Ykköspesiksessä PattU on tehnyt yhteistyötä mm. Kannuksen Uran kanssa. Joukkuepeleistä pesäpallo on seutukunnan ykkönen kesälajeista, joten mahdollisuuksia menestykseen on.

Arvosana ja arvio
Pattijoen tärkein tavoite on säilyä sarjassa tavalla tai toisella. Suora säilyminen eli 11. sija olisi joukkueelle iso onnistuminen ja kaikki sitä parempi vielä suurempi sellainen. Sarjapaikastaan joukkue kuitenkin joutuu taistelemaan pääkilpailijoinaan lähinnä Kankaanpää, Seinäjoki ja Koskenkorva.

Pelinjohtajien arvio: 13.
Asiantuntijoiden arviot: ulkopeli 12. – sisäpeli 13. – pelinjohto 9. – kokonaisuus 13.

Seinäjoen JymyJussit

Viime kaudella: 15 voittoa (4–11), 13 häviötä (3–10), juoksut 173–197, runkosarjan sijoitus 10.

Seura aloitti superpesistaipaleensa kaudella 2013, kun legendaaristen Seinäjoen Maila-Jussien ja Nurmon Jymyn miespesistoiminta yhdistettiin uuden seuran alle. Tähän mennessä jokainen kausi on tuottanut sijoituksen välille 5–10 ja kuusi yritystä puolivälierissä ovat päättyneet pettymykseen surullisella voittosaldolla 2–17. Parhaimmillaan Jussit ovat toistaiseksi olleet v. 2017 ahdistaen tuolloin tiukasti Sotkamon Jymyä puolivälierissä.

Viime kauden desimaalitaisto (pistekeskiarvo) päättyi kalkkiviivoilla pettymykseen, kun Seinäjoki tippui päätöskierroksella sijalle 10 ja kesäloma alkoi jo runkosarjan jälkeen. Yksi voitto lisää olisi nostanut seinäjokiset helposti pudotuspelijoukkueeksi, keräsihän joukkue enemmän pisteitä kuin kolme ja enemmän voittoja kuin neljä edellään ollutta joukkuetta. Ratkaisevaksi muodostui lopulta puhtaitten voittojen puute, 15 voitosta vain 4 oli täyden pistepotin voittoja.

Alkavalle kaudelle JymyJussit koki merkittäviä muutoksia. Avauskokoonpanosta katosi laskutavasta riippuen 5–6 pelaajaa. Joukkueen kaksi tärkeintä miestä, linjan Elmeri Lieto ja viisinkertainen lyöjäkuningas Jukka-Pekka Vainionpää lähtivät mitalin metsästykseen. Liedon osoite löytyy Joensuusta, kun taas Vainionpää pysyi Etelä-Pohjanmaalla edustaen tulevalla kaudella Vimpeliä. Poissa joukkueesta ovat myös kokeneet Villet Hotakainen ja Viita, Miika Anttila ja Mikko Kytömäki. Uusina Jusseina Seinäjoella nähdään neljä ykköspesiksestä saapunutta pelaajaa. Linjamiehet Oskari Salmela (Oulu) ja Antton Peltomäki (Alajärvi) vaihtavat ja etenevät, kun taas kotiutusosastolla Vainionpään saappaita sovittelevat lyöjäjokerit Markus Hallasuo ja Riku Utanen.

Ulkokentälle Jussit saavat kohtalaisen paketin, jossa keskeistä roolia esittävät mm. lukkari Joona Lehtinen sekä etumies Toni Marjamäki. Tosin lukkari Lehtistä tuurasi talvella paljon juniori-ikäinen Miska Mäkiviita. Linjan kulmakivet ovat Tero Tyynelä ja viime kaudella vuoden tulokkaaksi valittu lahjakas Veeti Kettunen. Kopparipari Tuomas Raunio–Viljo Sillanpää alkaa olla joukkueen kokeneinta osastoa.

Sisäpeliin JymyJussit saavat rakennettua kokeneesta kolmikosta Raunio-Tyynelä-Marjamäki asiallisen kärjen, mutta numerolla kotiuttajia ei ole liikaa. Atte Kontio lienee päävastuussa yhdessä jokerikaksikon Hallasuo–Utanen kanssa. Selkeää kakkoskärkeä ei ole, kaikki merkit kannattaa satsata ykköskeulaan. Oskari Salmela ja Kettunen pystyvät tarvittaessa sisäpeliin, myös pienillä numeroilla.

Pelinjohdossa kolmannen kautensa aloittaa osaava Jussi Parvi. Uutena kakkospelinjohtajana nähdään Timo Ala-Lipasti. Vahvan Jussi-taustan (Sekä Maila- että Jymy-) omaava Parvi johdatti v. 2018 Seinäjoen B-pojat yhdessä Markus Kettusen kanssa Suomen mestaruuteen ja on yhä luonteva valinta joukkueen peräsimeen. Seinäjoen seutu on Suomen perinteisintä pesäpalloaluetta ja joukkueita riittää miehissä ja naisissa kaikille sarjatasoille. Juniorityö on SMJ:n (Seinäjoen Maila-Jussit) johdolla vahvaa, jokaisessa ikäluokassa on joukkue, parhaimmissa useampiakin. Kuitenkin myös pesäpallo saa kamppailla tosissaan säilyttääkseen asemiaan, sillä todellisesta urheilukaupungista löytyvät pääsarjasta mm. jalkapallon SJK, salibandyn Peli-Veljet ja monet muut kilpailemassa samoista junioreista ja mainoseuroista.

Arvosana ja arvio:
JymyJusseja odottanee lyhyen historiansa vaikein kausi. Pudotuspelipaikka tarvitsisi aivan huippuonnistumisen ja suora sarjapaikkakin olisi hyvä suoritus. Realismia lienee pelata sijoista 10–13 yhdessä naapuri Koskenkorvan, Kankaanpään ja Pattijoen kanssa.

Pelinjohtajien arvio: 11.
Asiantuntijoiden arviot: ulkopeli 11. – sisäpeli 12. – pelinjohto 7. – kokonaisuus 11.

Sotkamon Jymy

Viime kaudella: 21 voittoa (15–6), 7 häviötä (1–6), juoksut 276–163, runkosarjan neljäs.

Superpesishistorian menestynein seura jäi viime kaudella neljänneksi kahden loppuotteluun päättyneen kauden jälkeen. Joukkue iski kolmanneksi eniten juoksuja sarjassa ja päästi viidenneksi vähiten, mutta pistekeskiarvo riitti tasaisessa kärkikaartissa vain neljänteen sijaan, joka tiesi kovaa puolivälierämittelöä Joensuun kanssa. Molempien voitettua kotiottelunsa Jymy jatkoi viidennen pelin supervuoroparista välieriin, mutta siellä vastaan tuli Manse-niminen seinä.

Ulkopeli ailahteli viime kesänä sen verran paljon, että hankinnat kohdistuivat sinne: Jussi Korhonen palasi kasvattajaseuransa takakentälle kahden Kempele-vuoden jälkeen, Urheiluakatemian kautta sotkamolaisille tuttu Ville Kotro hankittiin linjaan Haminasta ja etukenttäpeliä vahvistamaan tuli Juho Keinänen Imatralta. Rosterista lähtivät Konsta Kurikka baseballin pariin, Toni Laakso Imatralle, Aatu Saastamoinen Kempeleeseen ja Matias Litmanen Kiteelle.

Siinä missä kolmella muulla kärkiseuralla on kaksi lukkaria, ei Jymyllä ole viime kauden parhaaksi poikalukkariksi valitulle Aapo Komulaiselle suoraa korvaajaa loukkaantumisen varalta. Ulkopeliryhmityksessä on parhaassa formussaan vähän aukkoja, kun täsmähankintojen myötä pelaajistoa on siirretty uusiin rooleihin. Ulkopeliäkin johtaa uusi mies, sillä Jussi Haapakoski siirtyi Pattijoelta Jymyn kakkospelinjohtajaksi ja Jani Komulainen pääsee keskittymään sisäpeliin. Jos ulkopeli toimii, tulee sisäpelissä riittämään vähäisempikin teho. Jymyn yhdeksikössä onkin nyt edelliskausiin verrattuna varsin vähän kotiutusvoimaa ja lisäksi Lauri Rönkkö on ollut koko talven sivussa. Edelleen hirmuiseen kotiutusten määrään pystyvän Roope Korhosen lisäksi jokeriosastolla toimii ainakin alkukaudella seuran oma kasvatti Jere Heikkinen säestämässä. Tilanteita tulee riittämään, siitä pitävät Jymyn ykköskärjessä huolen kolminkertainen etenijäkuningas Joni Rytkönen ja viime vuoden kärkilyöntitilaston ykkönen Niko Korhonen. Tarvittaessa jokeriosastolle siirtynyt Niilo Piiponniemi auttelee: kolmikko on tuonut viimeisten kolmen kauden aikana yhteensä 467 juoksua (viime kaudella 151, mutta Piiponniemi oli osan kaudesta sivussa). Sotkamolaisten kakkoskärki on kärkiseuroista kapein ja uusien pelaajien myötä ratkaisupeleissä myös kokemattomin.

Myös Sotkamo pääsee kesän aikana pelaamaan uutta ilmettä saaneelle areenalle, kun vuosikymmeniä kaivattu kate valmistuu kesäkuun alussa Hiukkaan, nykyiseltä nimeltään Marjex Stadionille. Samalla kenttä avartuu entisestään ja läpilyönnit pääsevät oikeuksiinsa.

Jymyn farmijoukkueena toimii ykkössarjaan palannut Haapajärvi. B-poikien sarjassa seura puolustaa kolmea edellistä mestaruutta ja omien kasvattien osalta jatkumo on edelleen kunnossa, sillä poikajunioreissa Sotkamolla on ollut todella pitkään joukkueet mukana kaikissa ikäluokissa. Muuten Jymy on Kainuun alueen suuri yksinäinen sekä pesäpallossa (vaikka Kajaanista löytyy (pääasiasta nais- ja tyttö-) joukkueita) että kaikki lajit huomioiden.

Arvosana ja arvio:
Sotkamo taistelee vuosi toisensa jälkeen kärkisijoista. Viime kauden neljästä eniten juoksuja lyöneestä pelaajasta puuttuu riveistä kauden alkaessa kolme, joten täydet pistepotit ovat viime kautta tiukemmassa. Nuorten pelaajien onnistuessa runkosarjan kärkisijat ovat mahdollisia ja pudotuspeleissä vahvalla ulkopelillä pärjää pitkälle. Toisaalta tasaisessa kärjessä jää nopeasti viidenneksi, jos pistepussi ei kartu totutusti.

Pelinjohtajien arvio: 5.
Asiantuntijoiden arviot: ulkopeli 2. – sisäpeli 4. – pelinjohto 4. – kokonaisuus 3.

Vimpelin Veto

Viime kaudella: 21 voittoa (19–2), 7 häviötä (2–5), juoksut 313–139, runkosarjan neljäs.

Mennyt vuosikymmen oli Saarikentällä sellaista sisäpelin ilotulitusta, ettei vastaavaa ole koskaan nähty. Vimpelin sisäpelikone hyödynsi kotikenttänsä juoksuolettamat, mätti vuodesta toiseen valtavia lukemia tauluun ja rikkoi ennätyksiä. Samalla menestystä tuli vuosina 2009–2018 kolmen mestaruuden, viiden hopean ja kahden pronssin edestä. Järviseudun ylpeys aloittaa 64:nnen pääsarjakauden, jolla se ohittaa aiemmin tilastokärjessä kausien määrässä olleen Jyväskylän Kirin. Maratontaulukossa Veto on pisteissä kakkosena ja juoksuissa siitä tuli viime kaudella ensimmäinen seura, joka on ylittänyt 10 000 tehdyn pääsarjajuoksun rajapyykin. Historia on mittava, mutta vaikka viimeisten kolmen kauden aikana Vimpeli on ollut kahdesti pronssilla, on edellisestä loppuottelusarjasta aikaa jo viisi vuotta.

Vedon viimeisimmät kaksi mestaruutta saavuttaneesta joukkueesta on jäljellä vielä puolenkymmentä pelaajaa, kirkkaimpina tähtinä fysiikkahirmu Mikko Kanala ja lyöjäkuningas Janne Mäkelä. Severi Lassila on korvaamaton ulkopelissä ja Matias Rinta-aho lyö tälläkin kaudella kasapäin juoksuja. Perttu Ruuskan vaihdettua Mansen riveihin vahvisti Veto kotiutusosastoaan kovimmalla mahdollisella nimellä: Jukka-Pekka Vainionpää iskee nyt kotiutuksia Saarikentällä sinivalkoisissa väreissä. Vimpelillä onkin Mansen ohella sarjan vahvin jokeritrio, jonka täydentää Jere Saukko.

Kotipesään Veto hankki Ruuskaa korvaamaan Siilinjärveltä Teemu Kinnusen. Hänen pelissään ovat samat vahvuudet (ja heikkoudet) kuin vimpeliläisten lautasta aiemmin hallinneella Janne Heimosella. Loukkaantumisten edelliskaudella vaivaamat Veli-Pekka Yli-Hirvelä (Koskenkorva) ja Teemu Isoketo (Kempele) puuttuvat myös riveistä. Junioreiden esiinmarssin myötä heille ei hankittu varsinaisia korvaajia. Vedon kakkoskärki on kapea, mutta ykköskärjessä on runsaasti paukkuja hoitamaan kaikki tarvittavat juoksut.

Vaikka Vimpelissä ehdittiin jo tottua finaalipeleihin, on seuralla Sotkamon tapaan ollut käynnissä joukkueen uudistaminen. Seuran edellinen juniorimestaruus on kymmenen vuoden takaa, mutta asiantilaa hämää, että useamman lähiseuran kanssa tehdään yhteistyötä, joka on tuonut uusia kasvoja menestyksekkäästi sisään. Kaudella 2017 Halsua voitti B-poikien mestaruuden ja viime kaudella Vetelin B-pojat pelasivat SM-loppuottelussa. Myös nuoremmissa ikäluokissa Vimpelillä on joukkueet. Farmina toimii Alavus. Veto on ainoa seura, jolla on myös toisessa lajissa pääsarjajoukkue, sillä Vimpeli on edustettuna naisten Korisliigassa. Pesäpallo on silti seudun ykköslaji.

Arvosana ja arvio:
Vaikka ykköskärki kaipaa tänä vuonna entistä enemmän ehjää kautta Kanalalta, on Veto edelleen vahva sisäpelijoukkue ja saa täysiä pistepotteja kotikentällään. Ulkopelin ranking on kärkiseuroista vaatimattomin, mutta pelinjohtokaksikko Tomi Niskanen–Pasi Tyynelä saa 30 peliä aikaa kehittää sen pudotuspelien vaatimalle tasolle.

Pelinjohtajien arvio: 4.
Asiantuntijoiden arviot: ulkopeli 5. – sisäpeli 2. – pelinjohto 5. – kokonaisuus 5.