Ja sitten on pitkän linjan puurtajia lukkari Jani Lassilan tyyliin, jotka ovat vain nähneet mitaleita jaettavan muille.
– Kasvattajaseurani Pattijoen Urheilijoiden mestaruusvuonna 2008 olin katsomossa kaikissa loppuotteluissa. Sillä kaudella en ollut sentään enää seuran DJ, jota hommaa hoidin jonkun aikaa aiemmilla kausilla, Lassila muistelee.
– Joukkueemme vahvuuksia on se, että monet tietävät, mitä voittaminen vaatii. Tällä kaudella kopissa on ollut joskus voitonkin jälkeen tappiofiilis, koska olemme tienneet pelaamisemme olleen huonoa.
Liki koko junioriuransa lukkarina pelanneen Lassilan tie oli kasvattajaseurassa tukossa. Edessä oli vuoden pesäpalloilijaksi kyseisenä vuonna valittu pitkän PattU-uran lukkaroinut Topi Kosonen.
Ammattikoulun jälkeen Lassilan tie vei Kempeleen suuntaan, mutta Kososelta jo lukkarin roolin opit saaneena.
– Ammattikoulussa liikunnanopettajani sattui olemaan kyseinen Topi. Usein siirryimme koulupäivän jälkeen sata metriä liikuntahallin suuntaan yhteisiin lukkariharjoituksiin, Lassila hymähtää.
Raahesta Lassila ei päässyt eroon. Koti on löytynyt toista vuosikymmentä Kempeleestä, mutta siviilityön suuntaansa 65 kilometrin matka kuluu yhä Raaheen SSAB:n terästehtaalle.
– Vuosia tein syyskuusta toukokuuhun yhdeksän kuukautta putkeen töitä liki joka arkipäivä. Säästin kaikki mahdolliset lomat ja vapaat pelikaudelle. Onneksi matkalle on tullut vuosien aikana lisää ohituskaistoja. Ennen kuutta siellä ovat aina samat autot liikenteessä. Olen oppinut autot, joista on päästävä ohi ja myös nähnyt peräpeilistä ne, jotka menevät minusta ohi!
Kun Kirin joukkue on saatu rakennetuksi sellaiseksi, että menestystä voi oikeasti tavoitella, Lassilankin rooli on muuttunut.
– Pari viime kesää olen tehnyt varsinaisia töitä vähemmän. Nyt pelikaudelle tulee ehkä parisenkymmentä työpäivää Raahessa. Isolla tehtaalla on parituhatta työntekijää, joten eivät siellä yhden sähköasentajan puuttumista ihan heti huomaa. Joitain vuosia sitten saatoin vielä lähteä töihin suoraan pelimatkalta palattuamme.
Tarvitseeko 31-vuotiaana enää herätyskelloa, jos aamulla on töihin lähtö?
– Monesti tarvitsee. Se soi 5.15. Pesen hampaat ja hyppään ratin taakse. Aamupala on vasta töissä. Sitäkin käy, että herää ilman kelloa, ja joskus silloinkin, kun ei tarvitsisi. On sattunut niin, että olen autoon mennessäni tajunnut päivän olevan lauantai.
– Vuoden 2020 jälkeen en ole pelannut ykkösenä. Oli se aika raastava rooli. Nuorempana ei ihan hoksannut vaikutusta lukkarointiin. Oli talvia, jolloin valmistauduin kakkoskärjen rooliin. Sitten tuli loukkaantumisia ja tolpat (ykköset) ilmestyivät taas hihoihini.
Pääsarjadebyyttinsä Lassila pelasi PattUssa 2010, mutta pelit jäivät viiteen. Lassilan ja Kirin taival Ykköspesiksessä tuntui kestävän tuskastuttavan kauan vaatien ensimmäisen (2016–17) Superpesiksen visiitin jälkeen vielä yhden koukkauksen vauhdinhaussa alempana.
Seitsemän pääsarjakautta ovat kerryttäneet Lassilan tilastoihin 186 runkosarjaottelua, 6+15 lyötyä ja 139 tuotua juoksua. Yhden kesän ennätyslukemansa 30 tuotua ja 135 kärkilyöntiä onnistumisprosentilla 61,4 hän latasi tilastoihin ensimmäisen täydellä kaudella. Viime kesän 2+8 lyötyä juoksua ovat liki puolet koko pääsarjauran lukemista.
– Siinä jäi lyöjämiehiltä joitain tilanteille meille kakkoskärkeenkin.
Jani Lassila nähdään jatkossakin KeKin paidassa
Ulkopelin harjoittelussa tapahtui iso muutos täksi kaudeksi. KeKin manageri
Sami Saloranta houkutteli uransa käytännössä viime kauteen lopettaneen ja Ouluun muuttaneen kolminkertaisen vuoden lukkarin
Janne Kivipellon, 33, Lassilan sparrariksi. Yhteistyön tuloksen kiteytti Sotkamon Jymyn jokerikotiuttaja
Roope Korhonen tiistaisen kärkiottelun yhteydessä Ruutu+:n haastattelussa: ”Lassila on kehittyny siinä syöttämisessä. Aikasemmin ollu vähä kiltimmän olosta se syöttäminen, mutta vähä rytmiä muuttanu ja menny tänä kesänä etteenpäin!”
– Kuulostaa siltä mihin on pyrittykin, kuittaa Lassila kommentin kuultuaan.
– Rytmitystä ja tempoa pellaamisessa on pohdittu paljon. Jannen tekemisessä paistaa kunnianhimo. Häneltä tuli juhannukseen asti koko ajan uusia ideoita pelaamiseeni.
Kuka Superpesiksen lyöjistä on vaikeinta saada kuriin?
–
Juho Hacklin! Sitä pomppua ei meinaa saada kiinni. Juuri pelattiin JoMaa vastaan. Taisin saada siltä yhden laittomaksi ja yhden väärähuudon, johon tuli lyönti ilman etenemistä.
Hacklin tilastoi kyseissä ottelussa jokerina kärkilyöntisaldon 9/12. Kuka tulisi jonossa seuraavana?
– Jaahas... (pitkä tauko) voipa löytyä jopa meidän joukkueesta!
Määtän Onni ja ”Sigge” (Haapakoski) ovat aika kovia.
Milloin Kirin miesten joukkueesta ottaa vakioroolin seuran oman kasvatti?
– Laskisin itseni Kirin kasvatiksi. Onhan tässä sentään menossa 14. kausi Kirissä. Muutaman ensimmäisen kauden ajan asuin Pattijoella ja pääsin talvisin harjoittelemaan PattUn kanssa, koska Kiri oli alemmalla sarjatasolla.
Teksti: Pasi Peltola
