Lupauksia uuden sukupolven astumisesta esiin voisi odotella, kun Feralla on takanaan kuuden vuoden (2017–22) putki tyttöjen SM-lopppuotteluissa. Viisi ensimmäistä näistä kokenut Jasmin Andreasen, 21, kävi hakemassa viime kaudella Mansesta SM-hopean, mutta palasi täksi kesäksi kasvattajaseuraansa.
– Ei Manses mitää vikaa ollu, mut Feras on hyvä, naurahtaa Andreasen kysymykseen mitalijunasta pois hyppäämisestä.
– Käyn kouluu täsä Raumal, oli helppo päätös palata!
Feran kausi naisten Superpesiksessä on lähtenyt hienosti liikkeelle. Useat avainpelaajien jatkosopimukset saavat tulevaisuudenkin näyttämään valoisalta.
Toki paluu Feraan palautti Andreasenin myös ykköskärjen vastuuseen ja pysyvään vaativaan pelipaikkaan polttolinjalle. Mansessa Andreasenin viime kausi päättyi melkoiseen ennätykseen. Hän pelasi neljä peräkkäistä finaalia, ja aina ulkopelipaikkaa vaihtaen. Hän oli Kirittäriä vastaan neljässä ottelussa järjestyksessä lukkarina, kakkospolttajana, kolmospolttajana ja lukkarina.
Lukkarina Andreasen pelasi paljon junioreissa, mutta Mansen riveihin hän siirtyi jo täysin linjapelaajana. Lukkarin tontille tarvittiin kuitenkaan Tampereella kesän aikana useammin tuuraajaa. Koulutusta lukkariksi Andreasen sai jo hyvin nuorena. Vaikka Andreasen on Raumalla tunnettu pesä- ja jalkapallosuku, ensimmäiset opit olivat lähtöisin Pattijoelta.
–
Pappani Lasse tai meille
”Lasu” opasti minua jo aivan pienenä. Hän teki minulle oman syöttölautasen ja rakensi lyöntiverkon. Huidoin alkuu huteja varmaan 20 minuuttia, lähin saunaan kiukuttelemaan ja palasin rauhoituttuani takaisin, kertaa Andreasen tapahtumia ennen kouluikää.
– Lasu käy kaikissa kotipeleissämme ja jakaa yhä edelleen vinkit kaikille pelaajillemme. Kärkipelaaja (
Aino)
Tanhuallekin Lasu jakaa syöksyvinkkejä!
Lasu-pappa, Jasmin Andreasen ja papan tekemä syöttölautanen.
Lajivalinnassa auttoi myös se, että Jasminin täti
Tiina Andreasen on kenties Feran kaikkien aikojen ykköslegenda. Juniorijoukkueessa pelasi samaan aikaan vuotta Jasmia vanhempi serkku, Tiinan tytär
Julia Valtanen. Sittemmin keihäänheiton lajikseen valinnut Julia voitti Jasminin kanssa useamman juniorimitalin.
Tuleeko sinusta tätiäsi kovempi seuralegenda, Jasmin?
– En tiedä pystyyks niin pitkälle!
No aloitetaan helpommalla. Andreasen kuulostaa hieman eksoottiselta sukunimeltä. Kertoisitko sen tarinan?
– Oisko ollu isänisänisä, jolla on tanskalaisia sukujuuria...
Entäs sitten tämä seuranne? Mikä on Fera?
– Luulen, että se tulee ruottalaisesta nelimaalipelistä. Oisko siinä taustalla ”Fyra” tai jotain. Oon huono kielis, mutta muutaman kerran jengi on kysyny, niin oon selvil.
Mansessa kakkoskärjessä pelannut Andreasen on Ferassa itseoikeutettu kakkonen. Kuluvan kauden kärkilyöntiprosentti (70,7) on kymmenen prosenttiyksikköä parempi kuin Andreasenin minkään aiemman kauden lukema ja oikeuttaa sarjan kärkikymmenikköön.
– En tienny, et noin huonoi on muut kauteni ollu! Mul on semmonen pää, ettei pidä liikaa noita miettii, Andreasen virnistää.
Biewerterrieri Keke on Andreasenien perheessa kaikkien silmäterä.
Andreasen opiskelee Raumalla liikuntaneuvojaksi. Joko olet rauhoittunut junnuvuosistasi? Pelinjohtajat eivät kuulemma juuri koskaan törmänneet tyttöjunioreissa lukkariin, joka oli heti valmis aukomaan päätä vastustajan pelinjohtajallekin. Tunnistatko määritelmästä itsesi?
– Tunnistan hyvinkin. Jotain pitää aina takas sanoo!
Oliko sinulla vaikeuksia ymmärtää joitain joukkuekavereita Mansessa tai onko kukaan sanonut, ettei pysy vauhdikkaissa jutuissasi mukana?
– Meillähän on Feras
Kestit,
Essi ja
Eveliina. Essi on välil sanonu, ettei iha ymmärtäny! Mut on sielt (kempeleläisiltä) Kesteiltki tullu sellasii sanoi, et kuulen ekaa kertaa!
Teksti: Pasi Peltola
