Roolin vaihto tapahtui lopulta yllättävän nopeasti. Viime kauden toiseksi viimeisen ottelun alla Ysien pelinjohtaja Jari Komulainen sairastui ja joukkue tarvitsi tuuraajan. Yhtälö alkoi rakentua, kun tiedossa oli Komulaisen muutto perhe- ja työkuvioiden perässä Kuopioon. Heikkinen debytoi viuhkassa kotiottelussa Manse PP:tä vastaan, pelasi runkosarjan päätöskierroksella vielä ”jäähyväisottelunsa” ja allekirjoitti 1+1-mallisen pelinjohtajasopimuksen.
– Sarita on osoittanut pelaamansa kahden vuoden aikana vahvaa taktista osaamista ja nauttii suurta luottamusta pelaajien keskuudessa, manageri Sakari Myllys kehui.
Vahva kokemus pitkältä pelaajauralta
Suuremmalle yleisölle Heikkisen nimi alkoi tulla tutuksi kausina 2003-04, kun Tyrnävän Tempauksen kasvatti valittiin kahdesti B-tyttöjen Itä-Länsi-otteluun. TyTen joukkue voitti ikäluokan SM-pronssia 2004 ja samana kesänä Heikkinen löi itsensä läpi naisten Superpesikseen kasvattajaseurassaan.
– Huippuhetkistä on jäänyt parhaiten mieleen se, kun pääsin superpesisjoukkueeseen ensimmäistä kertaa sopimuspelaajana mukaan. Kasvattajaseurasta siirtyminen Ouluun (kaudet 2009-10) oli toinen iso asia. Oulussa pelasimme nuorella ryhmällä tosi hyvin, Heikkinen muistelee.
Yksi kausi Lapuan Virkiässä toi täysosuman 2014. Joukkue voitti SM-kultaa sekä hallissa että kesäkaudella. Kuuden kauden ajalta Kempeleen Kirissä nousee esiin puolivälieräsarja, jossa KeKi pudotti hallitsevan mestarin Kirittäret jatkosta.
– Pelillisen menestyksen näkökulmasta katsottuna luonnollisesti Lapualla voitettu mestaruus ja Kempeleessä saavutettu neljäs sija (2017) ovat päällimmäisinä mielessä, Heikkinen vahvistaa.
Menestys on silti paljon muutakin kuin mitaleja ja pelillisiä saavutuksia. Joukkue-elämä on niin tiivistä, että siitä pitää nauttia ja tuntea olonsa turvalliseksi. Toimivassa joukkueessa jokainen saa olla oma itsensä ja tulla hyväksytyksi. Näistä kokemuksistaan Heikkinen pitää mielellään kiinni myös pelinjohtajan roolissa.
– Omissa ajatuksissani olen määritellyt menestyksen ensisijaisesti sellaiseksi, että joukkueen mukana on helppo olla ja toimia sekä tehdä töitä yhdessä joukkueen tavoitteen eteen. Olen pyrkinyt välttämään sitä ajatusta, että treeneihin tai peleihin mennessä olisin töissä. Joukkue on parhaimmillaan pelaajalle kuin toinen koti – siellä on turvallista toimia ja tavoitella sekä joukkuetason että yksilötason unelmia.
Työnteko jatkuu tutun joukkueen kanssa
Pelinjohtaminen ei ole uusi asia Heikkiselle, joka on jo aiemmin urallaan ansioitunut juniorijoukkueiden viuhkassa. Imatran Itä-Lännessä 2017 oli syntyä jopa aikatauluhaaste, kun Heikkinen johti Idän B-tyttöjen peliä ja pelasi heti perään naisten arvo-ottelussa.
Pesä Ysit tarjoaa uudelle pelinjohtajalleen hienon haasteen. Joukkueen runko on pysynyt edellisvuoteen nähden pitkälti samana ja mukana on useita lahjakkaita nuoria, kuten omat kasvatit Lotta Anttonen, Aino Kuittinen, Essi Rytteri ja Amanda Timperi. Kokeneen Joensuun Mailan kasvatin Salla Eteläpään lisäksi Pesä Ysejä vahvistavat Haminasta tulleet nuoret Tytti Bertling ja Elina Muurman. Oman siirtymisensä pelaajasta pelinjohtajaksi Heikkinen näkee onnistuneen hyvin, vaikka itse tositoimiin ei ole vielä päästy.
– Siirtymä on ollut suhteellisen tasainen ja sitä on auttanut tuttu joukkue – suurin osa pelaajista on tuttuja viime vuodelta. Viime vuonna toimin pelaajavalmentajana, joten lähes kaikkien pelaajien kanssa toimiminen tuli jo viime vuonna tutuksi.
– Iso kiitos joukkueelle, kun ovat ottaneet minut hyvin vastaan. Pelinjohtajana toimimisesta ei ole vielä kokemusta tämän ryhmän kanssa, kun emme olet päässeet pelaamaan yhtään peliä koronarajoitusten vuoksi. Valmentaminen on ollut hauskaa, mutta myös haastavaa suuren vastuun vuoksi.
Sarita Heikkinen valittiin Idän B-tyttöjen pelinjohtajaksi Imatran arvo-otteluun 2017. Kuva: Lauri Heino
Pelaajistostaan Heikkinen löytää monipuolista osaamista ja lahjakkuutta.
– Pesä Ysit on erittäin motivoitunut ja osaava ryhmä! Joukkueesta löytyy osaamista kaikilta sektoreilta. Ulkopelin puolella toivon näkeväni voimakasta aktiivisuutta, pelin ennakointia sekä kommunikointia. Sisäpelin puolella puolestaan haluan nähdä hyökkäävää kaaripeliä, joka mahdollistaisi vaihtotilannepelaamisen monipuolisuutta.
– Yleensä ottaen tahdon nähdä saman asian kuin treeneissä eli voimakkaan halun kehittyä ja onnistua. Odotan rohkeutta tehdä ratkaisuja ja kantaa kaikki tunteet mukana pelin sisällä.
Seuraavat tavoitteet ja unelmat superpesisjoukkueen ykköspelinjohtajana
Pesä Ysit debytoi pääsarjatasolla jo yhden kauden 1995, mutta todellinen ilmiö alkoi rakentua Lappeenrantaan kaudesta 2002 lähtien. Superpesiksen ystävät parhaiten kauden 2006. Seurahistorian ensimmäinen SM-mitali jätti karvaan sivumaun, kun Pesä Ysit johti loppuottelusarjaa Kirittäriä vastaan jo voitoin 2-0. Sen jälkeen kentälle asteli muuan Katja Saari ja loppu on historiaa.
SM-hopeaa seuranneen pronssikauden jälkeen mitaleita ei ole tullut, eikä niistä puhuminen ole juuri nyt ajankohtaista. Seurassa panostetaan tulevaisuuteen rauhassa – pitkäjänteisesti ja johdonmukaisesti.
Vaikka Heikkinen ei ole kahden kauden aikana Pesä Yseissä kokenut pudotuspelejä, tulevan kesän tavoite asetetaan tarkan mietinnän jälkeen joukkueen kanssa yhdessä.
– Emme ole toistaiseksi päässeet pelaamaan juuri yhtäkään harjoitusottelua, joten tavoitteen asettaminen on vielä tekemättä. Tavoitteen asettamisen koen erittäin tärkeänä asiana ja se täytyy miettiä tarkkaan, jotta tavoite motivoi ja vie joukkuetta eteenpäin oikealla tavalla. En lähde vielä vastaamaan kysymykseen tämän tarkemmin. Tärkeintä on kehittyminen ja pelilliseen maksimiin pääseminen.
Ilmapiiriin seurassa Heikkinen on erityisen tyytyväinen.
– Pesä Yseissä seura on lähellä pelaajia ja valmennusta. Normaaliolosuhteissa meillä on useita henkilöitä mukana mahdollistamassa treeniä. Esimerkiksi nyt talvella, kun on tarvittu treenien videointia, mm. hieroja
Mikko Mouhu on ollut jeesaamassa. Yleisellä tasolla sanoisin, että olemme kaikki samalla puolella ja menemme samaan yhteiseen suuntaan. Arvostan myös sitä, että puhumme asioista suoraan.
Heikkisen myötä Superpesiksessä nähdään jälleen naispelinjohtaja viuhkassa. Viimeksi
Niina Sippola johti ykköspelinjohtajana Vuokatin Vedon peliä 2013-14. Vuoden pelinjohtajan tittelin on naispelinjohtaja vienyt historian aikana kolmesti,
Armi Ahola 2005 sekä Katja Saari 2007-08.
Heikkinen ei halua tehdä asiasta sen isompaa numeroa, mutta kannustaa kaikkia pelinjohtamisesta ja valmentamisesta kiinnostuneita pesäpalloilijoita ajattelemaan uraa pidemmälle jo pelatessaan.
– Riippumatta sukupuolesta, jos pelaajalla on kiinnostusta toimia valmentajana ja pelinjohtajana, sitä kannattaa toteuttaa mahdollisuuksien mukaan jo oman pelaajauran aikana. Samalla, kun pelaa ja ajattelee peliä kokonaisvaltaisesti, oppii todella paljon lyhyessäkin ajassa. Molemmat roolit kehittävät toinen toisiaan. Kentän laidalta katsottuna asiat ovat hyvin erilaisia kuin kentän viivojen sisäpuolella, Heikkinen huomauttaa.
Kotimaisissa palloilusarjoissa yleisesti päävalmentajan tehtävät ovat olleet pitkälti miesten valtakuntaa, kuten
Ylen selvitys elokuussa 2020 osoitti. Pesäpalloliiton urheiluyksikön johtaja
Mikko Huotari näkeekin mielellään Heikkisen kaltaisia urapolkuja.
– Haluamme pitää pesäpallossa kaikki urapolut avoinna tasa-arvoisesti kaikille, niin esimerkiksi tuomarina kuin pelinjohtajana tai valmentajana. Todella hienoa, että Sarita Heikkinen jatkaa komean pelaajauransa jälkeen ykköspelinjohtajan tehtäviin. Myös naiset ja tytöt tarvitsevat roolimalleja ja esikuvia, jotka vahvistavat uskoa omiin unelmiin ja mahdollisuuksiin saavuttaa niitä.
Pesä Ysien naisten superpesisjoukkueeseen pääsee tutustumaan seuran nettisivuilla ja sosiaalisen median kanavissa.
