Kirittäret: Venla Karttunen. Pesäpalloilu kulkee monella suvussa, mutta harva pystyy niin hyvin kartoittamaan isänsä peliuraa kuin jyväskyläläiset sisarukset Aleksi ja Venla Karttunen.
Aleksi syntyi 1998 Kouvolassa ja Venla 2002 Mäntyharjussa. Miksikö? Heidän pitkän uran pelinjohtajanakin tehnyt isänsä Jukka Karttunen oli 1998 pelaajana nostamassa Kouvolan Pallonlyöjiä Superpesikseen ja pelasi 2002 Ykköspesistä Mäntyharjun Virkistyksessä.
– Kotona pelattiin vähän kaikkea. Semmoista sotimista se oli. Vieläkään en palaa porukoille häviämään, hymähtää pari vuotta omillaan asunut 20-vuotias Venla Karttunen.
– Aleksin kanssa pelattiin kaikkea mahdollista. Kun veli väsähti, jatkoin pelaamista yksin!
Kotona voi yhä pelata veljen kanssa, ainakin 2009 syntyneen Eeliksen kilpakumppanina. Äitinsä Marika Karttusen puolelta Venlalla olisi ollut taustaa jalkapalloiluunkin.
– Kaikkia palloilulajeja on käytännössä tullut pelattua. Lajivalinnan tein pari vuotta ennen Superpesiksen kuvioihin pääsemistä säbän lopetettuani.
Ja millainen debyytti se olikaan! Karttuselle aukeni paikka Kirittäriin kesken kauden 2018, kun Iina Valkeejärvi loukkaantui. Pelinjohtajat oivalsivat, että Venlan taidot riittivät jo pelaamaan mestaruudesta polttolinjalla ja takalukijana.
– Tulin joukkueeseen täysin ulkopelin kautta. Lyönti ei kovin kovaa silloin lähtenyt. En ollut puntilla nostanut varmastikaan mitään tankoa painavampaa!
Karttusen uraan sopii hyvin kulunut sanonta, että loppu on historiaa. Kolmosen hihaansa Kirittärissä ommelleella Karttusella on 20-vuotiaana takanaan runkosarjassa kuusi kautta, 122 ottelua, 13+54 lyötyä ja 135 tuotua juoksua sekä palkintokaapissaan neljä SM-kultaa ja kuudes mitali haussa.
– Olin nuorempana kova jännittämään, mutta helppo oli alkuun pelata, kun vierellä olivat Emma Körkkö ja Marjukka Urpelainen.
Jyväskylässä on nykyisellään(kin) aika messevää olla naispesäpalloilija. Kirittärien kotiotteluiden katsojamäärät ovat vakiintuneet 1300 hengen tuntumaan Hippoksen uudella stadionilla. Koko sarjan kotiotteluiden keskiarvo 1076 oli enemmän kuin AA:lla, IPV:llä, PattUlla ja Kossulla miesten Superpesiksessä!
– Onhan tunnelma pelatessa aivan erilainen kuin ennen. Nyt meillä on pukukoppikin, jossa viihtyy. Ainakaan vielä ei ole ollut viemäreissä tukoksia, muistelee Karttunen tavallaan oloja vanhan Hippoksen tekojääradan puukatsomon pukukopissa.
Niin hyvin Karttunen ei ole sentään uudessa pukukopissa viihtynyt, että olisi paikalla ensimmäisten joukossa.
– Kentälle menee kotoani kuusi minuuttia, autolla tai pyörällä, ihan sama. Minulle riittää, että saavun niin, että ehdin lenkkarit vaihtaa ja täyttää juomapullon!
Susanne Ojaniemi, 31, palasi loppukaudesta Kirittärien vaihtopenkille henkiseksi tueksi ja runkosarjan päätöspeliin jo jokeriksi. Ojaniemelle mahdollinen SM-mitali olisi urallaan peräti 13:s! Missä sinun tähtäimesi on, Venla?
– Ööö! Enpä ole miettinyt. Mennään kausi kerrallaan.
Kirittärien bussin takapenkin keskustelukerhoon kuuluvat Tintti (vas.), Possu, Mäkki, Ärrä ja Venssi.
Kun Kirittärien bussi starttaa matkaan, Karttunen valtaa yhden paikan takapenkkiosastolta. Siellä ei taida kuitenkaan olla korttirinkiä joidenkin miesjoukkueiden tapaan?
– No ei! ”Tintin”, ”Mäkin” ja ”Possun” kanssa jutellaan oikeastaan kaikesta mahdollisesta. Joskus ”Ärrä” käy kääntymässä takapenkillä. Välillä otetaan päiväunet.
– Olen takapenkeillä ensimmäistä kautta. Siirryin sinne, koska kahden takimmaisen rivin välissä on nykyisessä bussissa pöytä. Sen ääressä on helppo tehdä kouluhommia, kertoo sairaanhoitajaopinnoissa puolimatkassa oleva ”Venssi” Karttunen.
”Tintti” taitaa olla Tinja Töyrylä ja ”Mäkki” Eeva Mäki-Maukola, mutta entäs ”Possu” ja ”Ärrä”?
– Possu on Mari Mantsinen ja Ärrä Kati Tanhua! Meillä näitä lempinimiä syntyy kaikenlaisista syistä...
