Riittääkö kaksi mailaa kesässä, Veeti Kettunen?
– Tähän asti on riittänyt! Räpylöitä menee enemmän kuin mailoja. Jos ensi kaudeksi saisi sen verran voimaa lisää, että mailojakin kuluisi!
Veeti on tilastoinut 72 runkosarjaottelussa 1+4 lyötyä ja 20 tuotua juoksua. Kaksi ottelua JymyJusseissa tällä kaudella pelanneen isoveli Joona Kettusen sisäpelisaldot 69 runkosarjaottelussa ovat 1+3 lyötyä ja kymmenen tuotua juoksua.
Tänään torstaina Seinäjoella ja heti perään lauantaina Alajärvellä jokainen lyöty lisäjuoksu ja ennen kaikkea ulkona heitetty palo ovat elintärkeitä. JymyJussit ja Ankkurit kohtaavat jumbofinaaleissa peräkkäisinä pelipäivinään.
– Pidän kyllä kaikkia vastustajia vihollisina, mutta kieltämättä ”Korva” (KoU) ja junnuissa Veteli ovat olleet vielä astetta enemmän paikallispelihenkisiä otteluita kuin Ankkurien kohtaaminen, Veeti kuvailee.
Veeti Kettusen kohdalla räpylät kuluvat enemmän kuin mailat, ainakin toistaiseksi.
Veeti muodostaa kolme ja puoli vuotta vanhemman Joonan kanssa hassun veljeskaksikon. Veeti heittää vasemmalla ja lyö oikeakätisinä pidettyjen puolelta, Joona heittää oikealla ja lyö vasurien puolelta.
Eli ilmeisesti ainakaan isä Markus Kettunen ei ole maksinoinut poikien lähtökohtia pakottamalla joidenkin muiden konkarien tapaan jälkikasvua lyömään vasuripuolelta.
– Sillähän saa periaatteessa pienen edun. Kun vasureita on lyöjinä vähemmän, heitä on ulkopelaajana vaikeampi lukea. Meille taisi käydä niin, että aloimme lyödä siltä puolelta, jolta tuntui pystyvän huitomaan lujempaa, Veeti kuvailee.
– Kyllä meillä muuten on kotoa oppia saanut. Isä on pitänyt meille jo pienenä pihalla syöksykoulua. Hänellä oli keppi, jonka yli piti hypätä ja syöksyä. Päähän taottiin, että älä jätä milloinkaan syöksymättä!
Kaksi etenijäkuninkuutta voittanut Markus pelasi vuosien 1992–2007 välillä 337 runkosarjan ottelua, löi 8+24 ja toi 523 juoksua, saavutti neljä SM-mitalia (kaikki pronssia) ja esiintyi Itä–Lännessä kolmesti. Mitkä hänen tilastolukemistaan ajattelit lyödä?
– Ainakin mitaleissa olisi hienoa hänet voittaa, ja lyödyissä menen tietysti ohi. On minullakin etenijän geenit, mutta tuotujen lukema saattaa jäädä rikkomatta, Veeti naurahtaa.
Isän apu kelpaa yhä sopimusneuvotteluissa agentin roolissa. Neuvotkin taitavat upota otolliseen kohteeseen.
– Tiedän tarkasti, missä isä ja äitee katsomossa istuvat. Isän naamasta näen mielipiteen suoritusteni jälkeen helposti. Reipas tuntikin voi mennä kotisohvalla ottelun jälkeen peliä analysoidessamme.
Veetin kuluvaa kautta on jarruttanut sairastuminen keväällä varusmiespalveluksen aikaan.
– Menin tammikuussa Niinisaloon palvelukseen, mutta sitten iski vakava keuhkokuume. Olin kaksi viikkoa Porissa sairaalahoidossa. Harjoittelu jäi kolmeksi kuukaudeksi. Onneksi pääsin vääpelin nakkikoneeksi (kirjuriksi), ettei tarvinnut keskeyttää palvelusta.
Mutta mikä saikaan Veetin tekemään aikanaan lajivalinnan pesiksen suuntaan?
– Se oli kiperä paikka. Salibandyn hyvä puoli olisi ollut mahdollisuus päästä pelaamaan ulkomaille ja kenties maajoukkueeseen. Säbä oli mukana siihen asti, kun (JymyJussien pelinjohtaja) Jussi Parvi soitti loka-marraskuussa 2020 ja pyysi mukaan Superin rinkiin. Muu joukkue oli jo vetänyt siinä vaiheessa pari viikonloppuleiriä.
Nyt voisi sanoa, että ainakin ulkopelin osalta loppu on historiaa. Numero 83 jäi seinäjokisessa säbässä vapaaksi. Mikäs tämä Kauhajoen Karhun pelipaitajuttu on?
– Kummisetäni vetää Karhun faniryhmää. Olen seurannut Karhua paljon. JymyJusseilla oli kerran pikkujoululajina koripalloilu. Sain sinne Karhun pelipaidan omalla nimelläni ja (Michael Jordanin) pelinumerolla 23.
Teksti: Pasi Peltola
