– Olen kyllä yrittänyt haastatella isääni siitä, miksi olen aloittanut lyömään vasurien puolelta, naurahtaa Maiju, joka ei siis välttämättä itsekään usko silkkaan vahinkoon.
Se isä, Jorma Mäntylä, pelasi SMJ:n edustusjoukkueessa 1980-luvun lopulla neljä SM-sarjakautta ja oli voittamassa Suomen mestaruutta 1985. Jorman isä Paavo ”Pinski” Mäntylä oli puolestaan SMJ:n vuoden 1975 mestarijoukkueen pelinjohtaja. Jos Maiju siis yltäisi SM-kultaan asti, olisi hän mestari SMJ:ssä jo kolmannessa polvessa.
– Toisaalta toisella isoveljelläni oli sama tilanne pesiksessä oikean ja vasurin osalta kuin minulla. Toinen isoveljeni taas heitti vasurilla, mutta löi oikeakätisten puolelta, Maiju tarkentaa.
Jotain 24-vuotias Maiju Mäntylä tekee viikon kuluttua kuitenkin suvussaan ensimmäisenä liki seitsemään vuosikymmeneen. Jorma-isä ei saanut pelaajana kutsua Itä–Länteen, mutta Paappa-Pinski oli Lännen joukkueessa 1955 ja 1956. Vuosikymmenen SMJ:n miesten peliä SM-sarjassa johtanut ”Pinski” oli myös viuhkassa Itä–Lännessä 1975 Seinäjoella.
Juuri ennen tietoa valinnasta Lännen joukkueeseen Mäntylä oli varmistanut kauden ensimmäisen mitalinsa.
– Palasimme Raippaluodosta joukkueen kalastuskisareissulta, kun minun ja Aino-Kaisan (Mantere) puhelimet alkoivat piippaamaan onnitteluviestejä.
Miten kalakisa sujui?
– Saimme Sanni Syrjälän kanssa saaliin, jolla uskoimme voittaneemme! Jäimme kuitenkin pronssille. Laakso ja Mäkiviita voittivat.
Pesäpallomestaruus ja Lännen joukkueessa debytoiminen eivät ole Mäntylän urheilu-uralla välttämättä ainoat tavoiteltavat asiat. Hän on osallistunut softballmaajoukkueen leirityksiin. Jos laji pääsee olympiaohjelmaan vuodeksi 2028, saattaisi naispesäpalloilijoilla aueta aivan uusi maailma.
– Olishan se hienoa edustaa Suomea ja päästä urheilemaan maailmalle! Moni SMJ:stä lähti kokeilemaan softballia, koska ensimmäinen joukkueen tapaaminen järjestettiin Seinäjoella, Mäntylä kertoo.
Kun muut Superpesiksen pelaajat olivat jo lomalla juhannusviikolla, SMJ:n naisista Mäntylä, Anni Laakso, Aino-Kaisa Mantere ja Minea Mäkiviita pelasivat softballin SM-turnauksessa.
– Softballin pelaaminen on ollut siistiä ja mielenkiintoista. Pesäpalloilun lainalaisuuksilla voi päästä siinä pitkälle.
Mäntylä valittiin debyyttikaudellaan 2019 Superpesiksen Vuoden tulokkaaksi. Joukkuetasolla ei Seinäjoella ole menestystä päästy tällä vuosituhannella vielä nauttimaan. SMJ tuntuu jämähtäneen viitossijalle. Mäntylän viiden täyden kauden aikana SMJ on ollut kerran kuudes ja neljästi viides.
– Kaikenlainen joukkueena yhdessä toimiminen koukuttaa pesikseen, mutta ovathan ne syksyn tärkeimmät pelit myös upeaa aikaa. Osaan nauttia matkapelaajana varmaankin hieman eri tavalla, koska olen tottunut puurtamaan talviharjoituksissa usein aika yksin. Jyväskylässä on talven joukkueestamme lisäksi vain Laakso, kertoo viimeiseen opintovuoteensa valmistautuva tuleva erityisopettaja.
Ammatinvalinta kuulostaa pesäpalloilijalle oivalta.
– Valintani syynä ei ollut kesälomat, vaikka niin voisi luulla. En oikein tiennyt lukion jälkeen, mitä ryhtyisin tekemään. Olin puoli vuotta kouluavustajana, ja koulumaailma tuntui sen jälkeen omalta.
Mäntylän tilastoissa erottuu vain 13 ottelun mittaiseksi jäänyt toinen pääsarjakausi (2020), mutta sen jälkeen useimmin kakkosta hihassaan kantanut vaihtaja on vakiintunut yli sadan kärkilyönnin läpilyöntiuhkaakin omaavaksi vaihtajaksi. Tuotuja juoksuja on puolentoista luokkaa peliä kohti ja lyödytkin pääsarjauran 102 ottelussa 10+16.
– Kesällä 2020 olin loukkaantuneena, mutta silloin elämässä oli muitakin terveyshuolia. Minulla diagnosoitiin krooninen suolistosairaus. Pari vuotta oli todella rankkaa, mutta onneksi diagnoosin jälkeen sairaus saatiin hallintaan oikealla lääkityksellä. On hienoa, että monet urheilijat ovat uskaltaneet kertoa viime vuosina sairauksista, jotka ovat muutenkin varsin yleisiä, Mäntylä sanoo.
Teksti: Pasi Peltola
