Vuoden pesäpalloilija Jukka-Pekka Vainionpää pelasi uransa parhaan kauden: ”Kyllä kumura väliin on aina lähellä sydäntä"

Onnittelut valinnasta ja upeasta kaudesta! Oliko kyseessä urasi paras kausi?

”Kiitoksia. Kyllä tämä oli, pystyin suorittamaan aika tasaisesti ekasta pelistä viimeiseen asti. Olen siinä mielessä tyytyväinen omaan kauteeni. Treenipeleissä oli vielä haasteita, mutta sehän ei lopulta haitannut.”

Vainionpää on ollut tasaisen tehokas. Hän on voittanut lyöjäkuninkuuden kuudesti ja ollut kymmenen kautta peräkkäin viiden parhaan joukossa. Tehotilaston hän on vienyt neljä kertaa ja ollut kahdesti kärkilyöntitilastossa kolmen parhaan joukossa (tänä vuonna 3. ja kaudella 2017 toinen). Itä-Länsi-edustuksia on yhdeksän. Lyhyesti sanottuna hän on kuulunut Suomen parhaisiin pesäpalloilijoihin jo pitkään. Valinta vuoden pesäpalloilijaksi tuli vasta tänä vuonna, kun seura vaihtui Vimpelin Vetoon.

Edellinen miesten lyöjäkuningas, joka on valittu samalla kaudella vuoden pesäpalloilijaksi, on Antti Laurila. Tämä tapahtui kaudella 1983. Melkein 40 vuotta kului siis edellisestä lyöjäkuninkaan valinnasta. Sitä ennen se oli selkeästi yleisempää (kahdeksan kertaa alle 30 vuoden aikana). Juoksunlyömistä pidetään pesäpallossa arvossa.

Miksi tässä kesti näin kauan, johtuuko se jokerinutusta?

”Tuo on hyvä nosto. Jos tilastoista puhutaan, ja katsotaan vaikka yksittäisen pelin tilastoja: ykköstilanteen purkajalla ja lyöjäjokerilla molemmilla on saalis 5/5. Kyllä silloin palkinto menee jokerille. On siinä varmasti sitäkin, että jos mestarijoukkueita mietitään, niin siellä on paljon onnistujia kauden aikana ja siksi lyöjäjokeri ei nouse niin selvästi esille.”

Näin on, vuoden pesäpalloilijaksi valitaan usein mestarijoukkueen pelaaja. Ehkä valintoja on hallinnut sellainen ajatusmalli, että jokerin pitää tehdä jotain aivan erityistä, kuten Simo Eerikäinen kaudella 2007 ollessaan aivan pitelemätön loppusarjassa ja pudotuspeleissä.

Onko valinta ollut sinulle yksi tavoite urallasi?

”On se ollut – sanotaan kymmenen vuotta sitten. Kun ikää on tullut enemmän, en ole enää nähnyt sitä tavoitteena. Se on ollut sellainen haave.”

Ketkä olivat esikuviasi nuorena?

”Tietysti on aina tullut seurattua Vainionpään Mikon otteita. Kirjoitin ala-asteella pienen tarinankin, jossa Mikko oli pääosassa. Toni Kohosta tietysti on tullut seurattua. Vaasassa oli kovia pelimiehiä, Jere Dahlström, Ismo Ankkuri ja velipoika Jarkko olivat esikuvia, silloin kun pelasivat Suomensarjassa.”

Kaikkien aikojen lyöjätilastoa johtavan Dahlströmin ja Vainionpään lisäksi myös Kouvolassa tulevalla kaudella iskevä Patrik Wahlsten on lähtöisin Vaasasta.

Mistä johtuu, että Vaasasta tulevat kovimmat lyöjät?

”Heh heh, en tiedä. Ehkä Jere on kuitenkin aurannut sen tien, ja siinä on ollut meille nuoremmille sitten sellainen esikuva, jota on seurattu ja haluttu olla yhtä hyviä lyöjiä kuin Jere.”

Miten olet saanut siviilielämän sovitettua pesiksen kanssa yhteen?

”Kyllä se vaatii jonkun verran järjestelyitä. Aika hienossa asemassa olen ja onnellinen siitä, että työpaikan kautta onnistuu pelaaminen. Ei ole ollut mitään ongelmia.”

Pesäpallo on sisäpelin ja ulkopelin taistelua. Ulkopelissä pyritään estämään juoksunlyömistä tavalla tai toisella, joka vaihtotilanteissa tai takatilanteessa uusia tapoja keksien.

Voiko parhaisiin kotiuttajalyöjiin keksiä nollauskeinoja, vai onko se niin, että jos on keskellä risua, voivat kuviot olla millaisia tahansa?

”Varmasti molempia. Olen usein sanonut, että jos on sellainen päivä, ettei ole aivan keskellä mailaa ja on pikkuisen myöhässä tekemisessään, eli pää ei ihan toimi, silloin lukkarilla ja ulkokentällä on vaikutusta. Sitten on myös sellaisia ulkokenttiä, että vaikka on huono päivä, voi tulla seitsemän lyötyä. Se riippuu hieman ulkokentän asenteesta, että haluavatko nollata lyöjän vai hyväksyvätkö sen, että voi tulla yksittäisiä juoksuja.”

Miten lyöjäjokerina pelaat vastustajan lukkaria vastaan?

”Peli on muuttunut paljon siitä, kun juniorivuosina pelasin lukkarina. Nyt kun on käytössä kaikenlaisia hyviä systeemejä, niin niistä voi tutkia vähän lukkarien tekemisiä. Mihin ja miten he syöttelevät, ja sitä kautta osaa valmistautua kohtaamiseen. Vimpelissä meillä on hyvä taustatiimi siinä, että aika hyvin ollaan kartalla, kuinka lukkarit meitä lyöjäjokereita vastaan pelaavat.”

Kuinka paljon käytät aikaa lukkariin tutustumiseen ennen peliä?

”Pudotuspeleissä on muutama runkosarjapeli alla ja on vähän otantaa siitä, mitä voisi tulla. Ei me mitenkään älyttömästi käytetä aikaa. Sisäpeli lähtee kuitenkin siitä, että näpyt on ruudussa, koppi nousee ja pitäisi osua keskelle palloa. Sen puolen pitää olla eka kunnossa, ennen kuin alkaa miettimään, mitä vastustaja tekee.

Sinulla on osunut keskelle mailaa jo pitkän aikaa.

”On mennyt nappiin. Olen pysynyt kunnossa ja saanut laadukkaasti treenattua. Olen saanut treenattua siten, mikä on tärkeää lyöjäjokerille. En ole poikennut treenaamisestani kuitenkaan lyömisen osalta. Muun fysiikan osalta olen muuttanut vuosien aikana, mutta lyömistä olen treenannut aina samalla tavalla.

Mitä asioita muuttui pelaamisen osalta, kun vaihdoit Seinäjoelta Vimpeliin?

”Oli kiva nähdä, kuinka Vimpelissä pesistä treenataan ja kuinka lajista ajatellaan. Tietyllä tavalla on erilaista, vaikka välimatka on vain 80 kilometriä. Tykkään siitä, kuinka pesistä mietitään Vimpelissä. Omaan kokemukseen osui itselle hyvin se ajatusmaailma, vaikka olen monta vuotta sarjaa pelannut.”

Vimpelin osalta kausi meni muillakin nappiin, mikä näkyi päätösristeilyllä. Vetolaiset käytännössä tyhjensivät palkintopöydän.

Kerro hieman joukkuekavereistasi.

”Viime syksyllä, kun liityin mukaan, joukkueessa oli kuitenkin paljon uusia kasvoja minulle. He ovat pitkään pelanneet yhdessä ja ovat todella ammattitaitoisia. Sitten kun ruvetaan pesistä treenaamaan, niin se on aika hienon näköistä. Jos joku tulee sivusta katsomaan, niin huomaa eron ja näkee, miksi he ovat pärjänneet vuodesta toiseen ja miksi nuoret tulevat sinne menestymään eivätkä selviytymään. Ovat todella kovia äijiä ja olen iloinen, että pääsin heidän kanssaan pelaamaan."
 

Kuinka toimit pelinjohdon kanssa, muuttuiko siinä jokin aiempiin vuosiin?

”Ihan tietoisesti halusin muuttaa omia lyöntivuoroja ja pelinjohtajan kanssa sovittiin mahdollisuuksista tehdä reagointeja, ettei mennä sovitun mukaan. Ylipäänsä minulla oli sellainen lähtökohta, kun lähdin Vimpeliin, etten halua ottaa mitään vanhaa mukaan. Kaikki kortit uusiksi, enkä tee kuten aina olen tehnyt, se oli itselle sellainen tärkeä juttu. Kyllä me Tompan (Niskanen) kanssa tietysti aika paljon keskusteltiin asioista ja löydettiin sellainen hyvä sapluuna, kuinka pelataan. Joskus tietysti meni ehkä vähän ristiin ja rastiin, mutta niinhän sen kuuluukin mennä.”

Pääsit viimein pelaamaan miesten mestaruudesta. Kuinka erilaiselta se tuntui?

”Olihan siinä selkeästi eroa aiempaan. Muistan, että ensimmäinen välieräpeli jännitti pitkän tauon jälkeen [edelliset välierät Vainionpää pelasi Pattijoen paidassa kaudella 2012]. Tuntui, että alkuverryttelyssä ei osu kunnolla palloon, että mitähän tästä tulee. Sitten kun finaalit lähestyivät, ja tuli perjantain treeni, koin että en ole ikinä ollut treeneissä niin keskittynyt, ajatuksissa ei ollut mitään ylimääräistä. Kaikki keskittyminen oli lauantain pelissä eikä pystynyt edes miettimään edes pidemmälle, ei sunnuntaihin. Sellaiseen fiilikseen haluan päästä vielä urallani uudestaan.

Loppuotteluissa mulla oli kaikissa kolmessa pelissä tunne, että lyönti on kunnossa. Ei tainnut tulla tilanteita kahdessa ekassa pelissä paljon – kahta kolmea per peli, enemmän kakkostilanteita. Sain kuitenkin jännityksen kanavoitua oikein, eikä se haitannut pelisuorituksia. Se jäi mieleen, että finaaleissa tuli paljon juoksuja räpylästä molemmille, joka on ehkä hieman poikkeuksellista.”

Meillä on näyttöä siitä, että lyöjäjokerit voivat pelata pitkään menestyksekkäästi. Olet nyt 34-vuotias. Mitkä ovat omat ajatuksesi jatkosta?

”Ei ole silleen ajatuksia… tuskin kuitenkaan kymmentä vuotta enää pelaan. Ehkä viisi vuotta on sellainen lähempänä totuutta. Aika kauan tässä on jo pyöritty ja pitkät talvet käytetään treenaamiseen. Nyt itsellä on perhettäkin. Vielä tykkään pesiksestä ja aina laitan kaiken peliin, kun teen sopimuksen, mutta voisin arvella että viiden vuoden sisään tämä loppuu.

Mitä aiot tavoitella tulevalla kaudella?

”Tietysti Suomen mestaruutta. Ei mulla nyt silleen ole henkilökohtaisia tavoitteita, tietysti aina pitää yrittää pelata parempi kausi kuin edellinen.”

Viimeisenä yhdeltä kaikkien aikojen parhaista lyöjistä on kysyttävä, että jos pitää valita joku suosikkitapa juoksun lyömiseen, mikä se on?

”Kyllä kumura väliin on aina lähellä sydäntä.”

Vuoden pesäpalloilija -tittelin lisäksi Vainionpää valittiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi ja lyöjäkuninkaaksi. Hän myös vuoden jokeripelaajan palkinnon, tehotilaston voittajan palkinnon ja kultakypärätilaston voittopalkinnon.