Hannes Pekkinen saavutti pienen pojan unelman ja vuoden pesäpalloilijan tittelin

Vuoden pesäpalloilijan arvonimen lisäksi 27-vuotias Kiteen Pallon kasvatti haali gaalasta matkaansa uransa toisen kultaisen räpylän sekä uransa ensimmäisen kultaisen mailan. Edellisen kerran samaan temppuun on kyennyt Tuomas Jussila vuonna 2015.

Miltä vuoden pesäpalloilijan titteli kuulostaa näin pari viikkoa palkitsemisen jälkeen?

- Onhan se semmoinen arvokkaan kuuloinen nimitys. Nyt kun pari viikkoa asiaa on miettinyt, niin kyllä se on konkretisoitunut, että hieno saavutus se on ja osoitus siitä, että jotakin on tullut tehtyä oikein tässä urheilu-uralla. Hienolta se kuulostaa kyllä, Pekkinen kertoo.

Valinta vuoden pesäpalloilijaksi tuli miehelle itselleen pienenä yllätyksenä, mutta onnistuneen kauden jälkeen hän tiedosti, että saavutus on mahdollinen. Koko palkintopöydän putsaaminen ja erityisesti kultaisen mailan voittaminen tuli kuitenkin suurena yllätyksenä.

- Tiesin että varmasti kultaiseen räpylään voi olla mahdollisuuksia, mutta kyllä se kultainen maila tuli tosi isona yllätyksenä. Kyllä siinä tuli oltua hetken aikaa monttu auki.

Pekkinen pelasi kuluneena kesänä ylivoimaisesti uransa parasta sisäpeliä ja paikka paikoin Kiteen Pallon kasvatti oli pelikentillä jopa pitelemättömässä sisäpelivireessä.

Hän sijoittui kärkilyöntitilastossa viidenneksi, jonka lisäksi Pekkinen auttoi joukkuettaan runkosarjassa 5 kunnarilla ja 19 tavallisella lyödyllä. Kauden aikana häneen kohdistui valinta toukokuun parhaaksi pelaajaksi. 

- Kyllä se kausi sisäpelillisestikin oli onnistunut varsinkin edellisiin kausiin verraten ja kyllähän se sisäpelaaminen kehittyi. Se oli toki semmoinen isoin tavoite ja kehityskohde myös, mitä edelliseltä kaudelta lähdin kehittämään. Nyt sain oikeasti sinne sisäpeliin tehoja nostettua ja sisäpelaamiseni oli tasaista suorittamista. En silti osannut ajatella tuota, että se kultainen maila tulee.

Suuri kehitysaskel sisäpelaamisessa tapahtui pääkopassa tehdyn työn kautta.

- Uskon, että minulla on ollut jo aiemminkin tarpeeksi lajitehokkuutta ja siten myös lyöntivalikoimaa. Tietyllä tavalla selkeytin sitä peliä pääkopassa.

- Päätin vähän etukäteen jo mitä lyöntiä mahdollisesti lyön ja sitten semmoista myös ihan henkistä juttua, että oikeasti joka pelissä, olipa sitten toukokuu, syyskuu tai vaikka talvipeli, niin yritin ladata itseni semmoiseen oikeanlaiseen formuun. Tiesin, että jos haluan olla huippupelaaja, pitää joka ilta olla hyvä.

- Se ei riitä, että välillä pelaat hyvin ja välillä tulee ohipelejä. Tiesin, että semmoinen tasaisuus pitää löytyä siihen pelaamiseen. Sain pumpattua itseni ainakin omasta mielestä joka peliin hyvään henkiseen tilaan. Sitä kautta ne onnistumiset myös tulevat.

Tämä näkyi toden totta myös onnistuneina suorituksina pelikentällä. Huippuunsa viritetty pelivalmius ei mene urheilussa koskaan pois muodista.

Pekkisen Superpesis-ura sai alkunsa Kiteen Pallon paidasta kesällä 2014, jolloin hän pelasi uransa ensimmäiset pääsarjapelinsä. Kasvattajaseuraansa KiPaa Pekkinen edusti kausina 2014-17 sekä 2019-22. Välissä Pekkinen pelasi yhden kauden 2018 Joensuun Mailassa, jossa hän voitti uransa sekä JoMan seurahistorian ensimmäisen Suomen mestaruuden.

Sarjan absoluuttiseksi tähtipelaajaksi Pekkinen on kasvanut Sotkamossa, jossa hän on pelannut edelliset kolme kautta. Vuosi sitten Pekkinen palkittiin uransa ensimmäisellä kultaisen räpylällä.

Henkilökohtaisten saavutusten lisäksi palkintokaapin sisältö on kasvanut Sotkamon vuosina kahdella Suomen mestaruudella ja tämän kauden päätteeksi SM-hopealla.

- Vaikka olin pelannut varmaan ihan hyvin jo silloin Kiteelläkin niin olimme pudonneet joukkueena aina jo puolivälierissä. Se on fakta, että jos haluat viimeisen läpimurron tehdä huippupelaajaksi niin se vaatii, että pelaat myös kärkijoukkueessa.

- Sotkamo-siirto oli sellainen, että siinä vaiheessa halusin nimenomaan päästä pelaamaan ihan siihen kovimpaan joukkueeseen ja tiesin, että itselläni on myös mahdollisuus päästä pelaamaan ykköskärjessä. Sitä kautta se kehittyminen on myös tullut, että olen päässyt kärkijoukkueessa pelaamaan vastuullisessa roolissa.

Mitkä asiat Sotkamossa ovat kehittäneet Hannes Pekkisen vuoden pesäpalloilijaksi?

- Jymyyn tuleminen on varmasti kehittänyt erityisesti sitä henkistä puolta. Odotukset ovat kuitenkin aina Jymyssä kovat.

- Valmennukselle pitää antaa myös isoa kiitosta, että peliä on purettu henkilökohtaisella tasollakin pieniin palasiin ja on mietitty, miten saadaan miehestä parasta irti. Joukkue on ollut toki joka vuosi myös huippu. Kyllähän se edesauttaa pelaamaan itsekin hyvin, kun on huippumiehiä joukkue täynnä.

Lisäksi Pekkinen nostaa esiin tutun seikan, mikä nousee esille varsin usein Sotkamon Jymyn seurakulttuurista keskusteltaessa: korkea vaatimustaso.

Pekkisen kulunut kausi Kainuussa päättyi edellisten vuosien tapaan finaalimittelöihin, mutta kahdesta edellissyksystä poiketen, jymyläisten kaulaan ripustettiin tällä kertaa hopeiset mitalit.

Vaikka Pekkisen kausi oli henkilökohtaisesti upea, jätti kauden lopetus suuhun katkeran maun. Pekkinen oli uransa neljänsissä finaaleissa ensimmäistä kertaa häviävänä osapuolena.

- Viimeiset pelit ja finaalisarja jättivät kyllä paljon hampaankoloon. Kahdessa ensimmäisessä finaalissa en ollut parhaalla tasolla, eikä varmasti joukkuekaan. Viimeiseen peliin en päässyt sairastumisen takia pelaamaan. Se on varmasti urani suurin pettymys ollut kotona sängystä katsoa peliä ja kauden päättymistä.

Hopeisen syksyn jälkeen tavoite tulevalle kaudelle on selvääkin selvempi.

- Paluu mestaruuskantaan on isoin tavoite, mitä lähdetään jahtaamaan, Pekkinen toteaa päättäväisesti.

- Henkilökohtaisesti tavoitteeni on, että taso ei ainakaan tästä tippuisi. Toki jos palkintoja miettii, niin varmaan sen suhteen en voi hirveästi paremmin pelata, mutta kun asiaa omassa päässä mietin, niin tiedän, että voin kyllä edelleen kehittyä ja haluan myös olla entistä parempi pelaaja.

Myös seuraavat kehitysaskeleet ovat Pekkisellä selkeänä mielessä.

- Koen, että edelleen jalkanopeutta ja tietynlaista räjähtävyyttä pystyn kehittämään, mistä on kyllä hyötyä niin ulko- kuin sisäpeliinkin. Koen myös, että toistovarmuutta voi sekä räpylä kädessä että mailan varressa vielä kehittää ja sehän tulee monesti vain kokemuksen ja toistojen kautta. Kyllä se on helppo huomata kaikista kokeneimmista pelaajista, että yleensä heillä se toistovarmuus on kaikkein kovinta luokkaa.

Millainen unelmien täyttymys vuoden pesäpalloilijan titteli Hannes Pekkiselle oli?

- Eihän sitä voi kieltää, kyllähän se oli iso unelmien täyttymys. Kyllä se on ihan pienestä asti, kun on pesäpallon parissa ollut ja pelejä katsellut, ollut unelmana, että joskus jos saisi vuoden pesäpalloilija olla. Tässä matkan varrella se on konkretisoitunut ihan selkeäksi tavoitteeksi ja sitä kohti on tietysti menty.

- Nyt kun sen sain, niin ei se kuitenkaan lopulta hirveästi mitään muuta. Ihan samalla tavalla hommat jatkuvat ja samaa duuni on tehtävä joka vuosi. Mutta kyllähän sitä varmasti joskus uran jälkeen on hieno miettiä, että onpahan tullut sellainenkin saavutettua.

- Tietysti mielellään saavuttaisin tämän tittelin useammankin kerran, Pekkinen päättää.

Teksti: Miska Peltoniemi