Kaksoset luottavat Itä–Lännessä peliuraltaan tuttuihin työkaluihin: ”Sytyn, kun vastassa on vähän ylimielisiä yksilöitä”

Pelaajina Sotkamon Jymyssä saavutetut seitsemän Suomen mestaruutta ja sen jälkeinen nousu maan parhaaksi tuomaripariksi ovat luoneet Immo ja Kosti Rautiaisen ympärille menestyjän auran.

Kun identtiset kaksoset johonkin ryhtyvät, se tapahtuu pedantilla otteella ja tinkimättömällä työllä, eikä tuorein pesispesti tee poikkeusta. Rautiaiset valitsevat yhdessä Idän joukkueen, joka kohtaa miesten arvo-ottelussa Lännen tähtisikermän lauantaina 18. heinäkuuta Vimpelin Saarikentällä.

39-vuotiaat Tohmajärven Pompun kasvatit naulaavat teesinsä napakasti.

– Lähdimme tähän mukaan valitsijoiksi, koska haluamme voittaa sen pelin, Kosti Rautiainen kiteyttää.

– Saatan yleistää, mutta kokemusteni ja havaintojeni perusteella Itä–Länsi on usein ollut joukkueidenkin ajatuksissa enemmän näytösottelu. Meidän mielestämme voittaminen pitää palauttaa tapahtuman keskiöön, ja siihen aiomme jättää kädenjälkemme, Kosti jatkaa.

Immo Rautiainen nyökyttelee hyväksyvästi.

– Tehtävämme on löytää joukkueeseen pelaajia, joita kiinnostaa voittaa eikä vain ilmaantua paikalle. Niitä, jotka mieluummin haluavat jäädä kotiin, ei kannata edes valita, Immo korostaa.

Ennen pestiin ryhtymistä Rautiaiset runnoivat läpi sääntöuudistuksen. Heidän ehtonaan oli, että Itä–Lännen valitsijoilla on oikeus jatkaa tehtävässä seuraavan vuoden tapahtumaan, jos oma joukkue voittaa arvo-ottelun.

– Pitää olla joku konkreettinen panos. Kun ottelun lopputuloksella on merkitystä, suhtautuminen muuttuu ihan erilaiseksi. Nyt valitsijoillakin on kannustin tehdä kaikkensa onnistuakseen, Immo iloitsee. 

– Ajattelemme, että tämä sääntöpykälä voi mahdollistaa voittavan jatkuvuuden rakentamisen myös pelaajistoon, Kosti komppaa.

Alkukaudella Rautiaiset ovat katselleet pesäpallo-otteluita sekä paikan päällä että television ääressä. Roolijako on selkeä. 

– Immo seuraa syvällisemmin itse peliä ja sen taktista puolta. Minä pyrin mittaamaan enemmänkin yksilöiden luonnetta ja hahmottelen valittavan joukkueen kokonaisuutta, Kosti kertoo.

– Aiemmin jaoimme aina yhdessä sekä pelaamisen että tuomaroinnin, minkä ansiosta olimme niissä paljon parempia kuin olisimme olleet ilman toisiamme. Sama pätee varmasti nykyiseen rooliimme: kun pyörittelemme valintoja kahdestaan, ne kirkastuvat helpommin.

Rautiaisten omalla peliuralla Sotkamon Jymy ja Vimpelin Veto kohtasivat finaaleissa seitsemänä peräkkäisenä syksynä, 2011–2017. Perinteikkäiden pesispaikkakuntien valtataisteluissa ilma oli sakeana sähköstä, henkinen otatus oli karskia ja joukkueiden välinen vihanpito avointa. 

Paluu Saarikentälle ja mahdollisuus vielä yhteen voittoon tarunhohtoisessa pyhätössä motivoi kaksosia.

– Nuotio ei ole enää yhtä lämmin kuin aikoinaan, mutta tavoitan sen Vimpeli-fiiliksen edelleen. Kun olen käynyt Saarikentällä tuomarina tai katsojana, peliuran muistot vilisevät mielessäni, ja tuoksuja myöten kaikki siellä on tuttua, Kosti kuvailee.

Tämänvuotisessa miesten arvo-ottelussa Lännen joukkueen valitsee Sami Haapakoski, joka oli Vedon ja koko sarjan supertähtenä Rautiaisten verivihollisia 2010-luvun finaaliväännöissä.

– Haluamme nujertaa hänetkin vielä kerran.

Rautiaiset edustivat Itää arvo-ottelussa myös pelaajina, mutta voittoja ei tilille jäänyt. Tämänkin epäkohdan he pyrkivät nyt korjaamaan.

Vaikka Rautiaiset ovat asuneet jo pitkään Oulussa, itäsuomalaisuus ei ole heistä kaikonnut.

Pohjois-Karjalan kasvatit näkevät pesäpalloilussa selkeän alueellisen koulukuntaeron.

– Lännestä on perinteisesti tullut superyksilöt ja tilastovoittajat. Idässä pitää dominoida joukkuepelillä ja pelitaktiikalla, ja siellä yleensä voitetaan mestaruudet, Kosti sanoo.

Rautiaisten junioriaikoina Tohmajärven Pompun kovimmat vastukset tulivat länsirannikolta. Esimerkkeinä he mainitsevat Seinäjoen, Oulun ja Koskenkorvan. 

– Sytyin eniten, kun vastassa oli vähän ylimielisesti käyttäytyviä yksilöitä lännen porukoista. He olivat tosi kovia pelaajia, mutta eivät aina toimineet oman joukkueensa edun mukaisesti. Myös aikuisurallani halusin iskeä säröä juuri tuohon maaperään, jotta heillä alkaisi tappiomieliala valtautua, Kosti avaa.

– Tätä koulukuntaeroa olisi hienoa päästä hyödyntämään nyt valitsijana ja joukkueemme kanssa Saarikentällä, Immo lisää.

Tunkua Idän kokoonpanoon piisaa moneenkin rooliin. Rautiaiset linjaavat, että porukkaan pitää löytää kokemusta voittamisesta, mutta myös nälkäisiä nuoria ja joukkuepeliä tukevia elementtejä.

– Kaikille ei jää elintilaa sisäpeliin, joten tarvitsemme myös niitä, jotka tyytyvät pienempään rooliinsa ja haluavat nujertaa vastustajan joko ulkopeliosaamisellaan tai henkisellä puolella, Immo suunnittelee.

Jos valinnoissa syntyy näkemyseroja, kumpi nuijii lopullisen päätöksen pöytään? 

– Ainakaan emme voi käsirysyksi pistää, Immo hymyilee.

– Keskustelemalla nämä pitää pystyä ratkaisemaan. 

Ottelumäärän noustua pääsarjapelaajien kuormitus on kova, mutta Rautiaiset toivovat, että paukkuja riittää Itä–Länteenkin. Valitsijoina he pyrkivät vaikuttamaan siihen, ettei tapahtumaviikonlopulle kerry liikaa ylimääräistä ohjelmaa.

– Tavoitteena on, että pelaajat jaksavat syttyä tähän ja yleisökin kiinnostuu. Ei olisi lainkaan hullumpaa, jos tämä kehittyisi tulevaisuudessa siihen suuntaan, että Itä–Lännen voitosta voisi saada jopa sarjapisteen mukaansa, Kosti pohtii.

Yksi on varmaa: Rautiaisten urheilutausta ja arvot heijastuvat heidän valitsemaansa joukkueeseen.

– Peliurallamme meille ei ollut niin tärkeää, miltä asiat näyttävät ulospäin tai millaiset ovat tilastomme, vaan keskiössä oli aina voittaminen. Sama pätee kasvuympäristöömme laajemminkin, ja sieltä kertyneisiin työkaluihin luotamme edelleen.

Teksti: Teemu Määttä