Asiantuntijaraati: "Tästä kolmikosta löytyy naisten Superpesiksen finaalipari"

Naisten Superpesis, 87. naisten pääsarjakausi

Naisten Superpesiksessä viime kaudella pelanneista joukkueista Lappeenranta, Siilinjärvi ja Mynämäki putosivat sarjasta, tilalle nousivat Vaasan Mailattaret ja Pöytyän Urheilijat. Vaasa on edellisen kerran esiintynyt naisten ylimmällä sarjatasolla yli 50 vuotta sitten ja kokonaisen kauden se on pelannut yli 60 vuotta sitten! Pöytyän Urheilijat ei ole koskaan pelannut aikuisten pääsarjatasolla. Mestaruutta puolustaa naisissa Porin Pesäkarhut, joka kaatoi Jyväskylän Kirittäret loppuottelusarjassa voitoin 3–1. SM-kulta oli Porin ensimmäinen sitten kauden 2002. Tällä kaudella naisten Superpesiksessä pelaa siis 12 joukkuetta ja runkosarja (Suomen kamaralla) alkaa viikonloppuna kymmenen joukkueen voimin. Fera ja Roihu (joka pelasi jo Espanjassa) pelaavat torstaina 19.5.

Muutoksia on tullut paitsi joukkueisiin, myös taustoilla: viime kauden pelaajistosta on lopettaneiden listoilla reilusti yli joukkueellinen pelaajia eli nuorille on avautunut runsaasti mahdollisuuksia pääsarjatasolle. Peräti kahdeksan joukkuetta on uusinut pelinjohtonsa. Fera, Jyväskylä, Pori ja nousija Vaasa jatkavat viimekautisen ykkösviuhkamiehen komennossa. Naispelinjohtajia ei sarjassa tämän kauden alkaessa ole.

Pelinjohtajien ranking

1. Porin Pesäkarhut

2. Manse PP, Tampere

3. Jyväskylän Kirittäret

4. Lapuan Virkiä

5. Seinäjoen Maila-Jussit

6. Hyvinkään Tahko

7. Joensuun Maila

8. Fera, Rauma                                                                

9. Kempeleen Kiri

10. Roihuttaret, Helsinki

11. Mailattaret, Vaasa

12. Pöytyän Urheilijat

H. Isotalon asiantuntijatiimin ranking            

1. Jyväskylän Kirittäret                                              

2. Porin Pesäkarhut

3. Manse PP, Tampere

4. Lapuan Virkiä

5. Seinäjoen Maila-Jussit

6. Joensuun Maila

7. Fera, Rauma

8. Kempeleen Kiri

9. Hyvinkään Tahko

10. Pöytyän Urheilijat

11. Vaasan Mailattaret

12. Roihuttaret, Helsinki

Fera, Rauma

Viime kaudella: 8 voittoa (5–3), 13 häviötä (3–10), juoksut 121–139, runkosarjan sijoitus 8.

Fera, joka välillä käytti myös Rauman jääkiekkoylpeyden Lukon nimeä ja logoa, on profiloitunut naispesäpallossa vahvasti kasvattajaseuraksi, jossa tuotetaan lahjakkaita junioreita liukuhihnalta. Vahvan juniorityön olettaisi kantavan vahvemmin hedelmää myös edustusjoukkueen osalta, etenkin, kun seurassa saadaan keskittyä pelkästään naispesikseen, sillä miesjoukkueita ei seurassa ja paikkakunnalla ole.

Seuran paras saavutus naisten superpesiksessä on pronssi, kaudelta 2015. Sen jälkeen joukkueen sijoitus on ollut sarjataulukossa tiukasti pudotuspeliviivan tuntumassa. Juniori-ikäluokissa Fera on niittänyt menestystä laajalti: joukkue on pelannut viidellä edelliskaudella tyttöjen superpesiksen loppuottelussa ja kymmenen vuoden ajalta mestaruuksia on neljä, hopeamitaleita kolme ja välieräpaikkoja kahdeksan. Myös C-tytöissä mestaruuksia on samalta ajalta neljä, viime vuonna Fera oli pronssilla.

Viime kaudella raumalaiset sijoittuivat runkosarjassa kahdeksanneksi. Puolivälierissä joukkue sai vastaansa Kirittäret, joka oli tällä kertaa liian kova pala purtavaksi, vieden ottelusarjan suoraan voitoin 3–0 ja Fera sai kaikkiaan vain yhden jaksovoiton.

Joukkueessa viime kauden jälkeen tapahtuneet muutokset ovat maltillisia ja viime kaudella joukkueen ykköspelinjohtajana aloittanut Erno Tuomainen saa jatkaa työtään vakaista lähtökohdista. Merkittävin lähtijä on Manseen karannut nuori lahjakkuus Jasmin Andreassen, mutta onneksi vastaavanlaisia lahjakkuuksia on tyrkyllä vastuunkantajiksi useita. Joukkueen uudet nimet tulevatkin pääosin omista junioreista, sillä ainoa täksi kaudeksi ulkopuolelta saapunut nimi oli viime kauden jälkeen sarjatasoa alemmas pudonneen Mynämäen riveistä saapunut Jessika Sihvonen.

Fera lähtee alkavaan kauteen jälleen kerran nuorella ja potentiaalisella joukkueella. Sen pelaajat ovat tottuneet menestymään ja kantamaan vastuuta junioreissa. Suurin haaste menestyksen kannalta onkin varmasti löytää nuoren joukkueen otteisiin riittävää tasaisuutta. Pelaajistosta löytyy paljon mielenkiintoisia nimiä, joista viime kaudella vakuuttavasti lukkarin tontin omakseen ottanut Ilona Hakoniemi ja linjassa suurta vastuuta kantava Fanny Lahtinen kantavat suurta vastuuta ulkopelin osalta.

Sisäpelissä joukkueen menestystä määrittää vahvasti pääkotiuttajien onnistuminen. Tähän rooliin raumalaisilla on asettaa joukkueen kokeneempiin pelaajiin kuuluvat Meea Lehtinen ja Eveliina Kesti. Joukkueen kärkenä viilettää Tanhuan sisarussarjan nuorin Aino Tanhua, joka on vikkelien jalkojensa puolesta tärkeä osa joukkueen sisäpeliä.

Rauman Feran suurin haaste on viimeiset vuodet ollut muuttaa seura laaja ja monivuotinen juniorimenestys menestykseksi myös pääsarjatasolla. Raumalla tehdään hyvää työtä laajalla sektorilla ja harjoituspuitteetkin ovat huipputasoa.

Tulevien vuosien tavoitteena tulee olla miettiä ratkaisut siihen, kuinka omat laadukkaat junioripelaajat saataisiin pidettyä seurassa tavoittelemassa menestystä myös aikuisissa.

Rauma on kaupunkina tunnettu erityisesti jääkiekosta ja Lukko on sen suuri ylpeyden aihe. Satakunta on kuitenkin maakuntana ilahduttavan tunnettu kiinnostuksestaan erityisesti naispesikseen ja potentiaalia kaupungissa on myös yleisömäärien puolesta.

Arvosana ja arvio

Fera on perusvarma puolivälieräjoukkuekandidaatti. Mutta suuren stepin ottaminen ja jonkun suurseuran kaataminen vaatii kunnon ajoituksen oikeaan paikkaan ja venymistä.

Pelinjohtajien arvio: 8.
Asiantuntijoiden arviot: ulkopeli 7. – sisäpeli 7. – pelinjohto 8. – kokonaisuus 7.

Hyvinkään Tahko

Viime kaudella: 16 voittoa (8–8), 8 häviötä (2–6), juoksut 152–146, runkosarjan sijoitus 6.

Tahkon viime vuosi oli nousukiidon toistaiseksi paras pysäkki. Hyvinkään kaikki tappiot tulivat viittä ylemmäksi sijoittunutta joukkuetta vastaan ja lisäksi joukkue voitti kotikentällä Porin ja vieraissa Seinäjoen.

Suurin liito kuitenkin tasaantui, eikä joukkue pystynyt haastamaan Lapuaa puolivälierävaiheessa, vaikka yhden voiton ottikin. Tällä kaudella Pihkalassa esiintyy todella paljon muuttunut Tahko, sillä viime kauden tusinasta peruspelaajasta viisi joko vaihtoi seuraa tai lopetti. Eikä se määrä, vaan laatu: Hyvinkää menetti ykköskotiuttajansa Pauliina Harisen Poriin, lukkari Anni Heikkilän Lapualle ja sekä Netta Rummukainen että ykkösetenijä Laura Hokkanen lopettivat. Mika Lehto Lehto vaihtui yhden vuoden jälkeen viuhkassa samoin vuoden projektin Joensuussa tehneeseen Jouni Oja-Lipastiin.

Menetysten tilalle Hyvinkää löysi paikkaajia Kempeleestä siirtyneestä etupelaaja Senni Korhosesta ja sarjasta pudonneista Siilinjärvestä ja Lappeenrannasta. SiiPen viime kauden lukkari Emmi Hannuniemi ja lyöjäjokeri Petra Väistölä taistelevat nyt keltapaitojen riveissä, mukanaan linjapelaaja Vilma Mäkelä. Koppari Eveliina Rantonen siirtyi Pesä-Yseistä.

Oja-Lipasti ei siis päässyt tilanteeseen, jossa hän olisi tullut suoraan valmiiseen pöytään jatkamaan nousukiitoa. Poissuljettu ei ole sekään vaihtoehto, että Hyvinkää pelaa edelleen keskikastin kärjessä, sillä kamppailu viiden parhaan takana on kovaa, mutta ero kärkijoukkueisiin kasvoi viime kesästä. On huomattava, että Hyvinkää menetti kaikki johtavat pelaajansa, ja se tekee lähtökohdat vaikeiksi.

Etukentällä pelaavat Sini Mäkelä ja Senni Korhonen ovat ulkopelin parasta antia. Hannuniemen fysiikan puutteita vastustajat tulevat hyödyntämään armotta. Koppariosaston Kaarikivi–Rantonen onnistuminen on Pihkalassa tärkeää. Sisällä Harisen lähdön merkitys on valtava, kun tiukkoja jaksoja aletaan kääntämään. Joukkue saa uskottavan kärjen, mutta peräkkäisten onnistumisen ja juoksujen saaminen on avain.

Vaikka Hyvinkäällä on parhaat toimintaedellytykset lähialueiden seuroista, on tämä kausi trendin kannalta ratkaisevaa. Miesten joukkueen kanssa samalla talousalueella toimiminen tekee hartioista kapeat ja eteenpäinmenon vuosien tuoma urheilullinen uskottavuus ja hyvä imu ovat veitsenterällä. Tahkolla on juniori-ikäluokissa myös tyttöpuolella runsaasti lisenssipelaajia, mutta B-tyttöjoukkueesta on pitkä matka Superiin.

Arvosana ja arvio:

Kauden alkuun ladataan perinteisesti odotuksia joukkueen muututtua paljon, mutta pitää huomioida, että Hyvinkää pelaa kymmenestä ensimmäisestä ottelustaan kuusi kärkijoukkueita vastaan. Kyyti on oletettavasti kylmää ja pistepussi karttunee alkuun hitaasti. Jos häviämisestä tulee tapa, voi Tahko joutua todelliseen kurimukseen. Muuten materiaali riittää taisteluun pudotuspeleihin pääsystä.

Pelinjohtajien arvio: 6.
Asiantuntijoiden arviot: ulkopeli 11. – sisäpeli 8. – pelinjohto 9. – kokonaisuus 9.

Joensuun Maila

Viime kaudella: 6 voittoa (4–2), 15 häviötä (4–11), juoksut 146–218, runkosarjan sijoitus 9.

Joensuulaisten kaksi ensimmäistä kautta naisten korkeimmalla sarjatasolla ovat päättyneet yhdeksänteen sijaan ja pudotuspelien ulkopuolelle jäämiseen. Ensimmäisellä kaudella sijoitus oli positiivinen asia, mutta edelliskauden loppu oli pettymys, kun joukkueen kolme viimeistä ottelua peruuntuivat, joukossa ratkaisevat pelit sarjasijoituksen muuttamiseksi. Osansa sijoitukseen oli myös joukkueen kokemilla lukkariongelmilla. Annettujen tilastoa rumensi 21 harhaheitoilla ja vapaataipaleilla vastustajille tullutta juoksua. Enempään ”pystyi” ainoastaan Lappeenranta, jolla lukema oli peräti 30. Sarjan kärkinelikko antoi vertailun vuoksi kauden aikana yhteensä 14 juoksua harhoilla ja vapaataipaleilla.

Tällä kaudella Joensuun lautaselle on tarjolla kaksi nuorta ja lahjakasta lukkaria. Joukkueen muutenkin nuori kokoonpano sisältää monta tulevaisuuden tähtipelaajaa. Menestyksen vuodet eivät ole käsillä vielä, mutta mikäli pelaajarunko säilyy seuraavat vuodet hyvin kasassa, on JoMalla hyvät mahdollisuudet nousta tulevina kausina haastamaan kärkipään joukkueita.

Muiden joukkueiden tapaan Joensuu uudisti valmennusjohtoa: Arttu Jurvakainen ja Mikael Sillanpää korvaavat Jouni Oja-Lipastin ja Sampo Niemisen. Pelaajiston osalta sen menetykset eivät olleet menestysmahdollisuuksien kannalta kovinkaan merkittäviä. Paperilla joukkue on hieman edelliskausia vahvempi, sillä sen nuoret pelaajat ovat taas vuoden kokeneempia ja lisäksi se sai hyviä vahvistuksia erityisesti sisäpeliinsä, kun viime kaudella mestaruuden Porissa voittanut Pinja Arbelius sekä Kajaanista Jurvakaisen mukana tullut Nelli Huotari liittyivät joukkueeseen.

Lähtökohdat ovat siis käytännössä toisinto viime vuodesta. Joensuussa odotetaan pääsarja-aseman vakiinnuttamista ja seuraava askel on pudotuspeleihin. Iso osa kokemusta lähti, hankinnat olivat keskikastiin hyviä. Tulokaspelinjohtaja Jurvakainen on mittaamaton näissä peleissä.

Lukkarin tontista kisaavat Veera Toikka (Haminasta) ja Marianne Sivonen antoivat hyviä näyttöjä talvella ja mielenkiintoista on seurata, kumpi ottaa ykköspaikan kesällä. Liinu Turpela saapui Seinäjoelta ottamaan ykköskärjestä ison roolin. Joukkue on etenemisvoimainen ja kotiuttajiakin löytyy yhdeksiköstä Marianne Roihan ja Arbeliuksen johdolla, jokerina viime kaudella 36 juoksua sivaltanut Hanna Toivanen täydentää.

Positiivinen noste on mahdollinen, kun naisten keskikastissa ei ole selkeää suosikkijoukkuetta. Pelinjohdon ja nuoren joukkueen mittarina ovat mahdolliset haasteet.

Arvosana ja arvio

Joensuu on edelleen matkalla, jossa tarvitaan malttia. Tällä kaudella kuitenkin pudotuspeleihin on portti avoinna ja parasta peliään esittäessään Joensuu pystyy väistämään sarjan kärkikaksikon ensimmäisellä kierroksella.

Pelinjohtajien arvio: 7.
Asiantuntijoiden arviot: ulkopeli 7. – sisäpeli 6. – pelinjohto 11. – kokonaisuus 6.

Jyväskylän Kirittäret

Viime kaudella: 20 voittoa (18–2), 1 häviö (0–1), juoksut 262–57, runkosarjan sijoitus 1.

Kirittäret kuuluu yhdessä Lapuan Virkiän kanssa naispesäpallon jättiläisiin. Viimeisestä 18 mestaruudesta nämä seurat ovat vieneet yhteensä 16. Poikkeuksen tekevät vuoden 2017 Manse PP ja viime kaudella vihdoin onnistunut Porin Pesäkarhut. Kirittärien saldo 2000-luvun puolivälistä asti on vakuuttava: 17 viime kautta on tuottanut 10 mestaruutta ja 16 mitalia. Ilman mitalia keskisuomalaiset jäivät kaudella 2017, kun Kempeleen Kiri järjesti puolivälierissä todellisen sensaation.

Viime kaudella Kirittäret pelasi jälleen mestaruudesta, mutta Porin Pesäkarhut oli hienossa finaalisarjassa parempi voitoin 3–1. Runkosarjan ykkössijan jälkeen Rauman Fera kaatui vielä helposti 3–0, mutta vaikeudet alkoivat välieräsarjassa Mansea vastaan. Tamperelaiset veivät kaksi ensimmäistä ottelua, mutta Jyväskylä osoitti henkisenkin vahvuutensa kääntämällä sarjan itselleen. Hopea oli tietysti pettymys, mutta huonompaakin meinasi olla luvassa.

Täksi kaudeksi Kirittäret muuttui sangen maltillisesti. Aikaisempina vuosina aggressiivisesti siirtomarkkinoilla operoinut seura hankki vain pari pelaajaa. Sara Kujanen liittyi ryhmään Joensuusta ja Roosa Lappalainen saapui Siilinjärveltä. Merkittävin menetys oli kotiuttaja Siri Eskolan siirtyminen Tampereelle. Valmistautumista alkavaan kauteen on häirinnyt myös pelinjohtaja Jussi Viljasen pitkä sairausloma, mutta kakkospelinjohtaja Mattias Kitola paikannut Nallea mainiosti.

Hallikaudella menestys oli hyvää. Isoa pelaajarinkiä pyörittänyt joukkue selvisi Kitolan johdolla aina halli SM-finaaliin saakka, jossa Manse PP kuitenkin osoittautui paremmaksi.

Ulkopeliin Jyväskylä saa jalkeille parhaimmillaan erinomaisen koostumuksen. Lukkarina peliä pyörittää epäselvillä syötöillään Mari Mantsinen, etukenttää johtaa Laura Toikkanen ja linjaan riittää laatua Suomen parhaan pelaajan Emma Körkön johdolla. Häntä tukevat erinomaiset Venla Karttunen ja Eeva Mäki-Maukola. Kopparipari Ella Korpela–Tinja Töyrylä on sarjan eliittiä.

Ykköskärki rakentuu etenijäjokerin jälkeen kolmikosta Korpela – Mäki-Maukola – Jutta Myllyniemi. Kotiuttamisesta päävastuun kantavat Körkkö, Myllyniemi ja ainakin hallikaudella paljon vastuuta saanut Ella Mäkelä. Lyöjäjokerina on useimmin nähty Sara Kujanen. Laatupelaajia riittää toki toiseenkin kärkeen Karttusen ja Toikkasen johdolla. Isossa pelaajaringissä kierrätys on voimakasta ja kärkipelaajiakin voidaan laadukkaassa ryhmässä lepuuttaa. Mielenkiintoista on myös nähdä, mikä on kokeneen Susanne Ojaniemen rooli.

Valmennuksessa Nalle Viljanen aloittaa viimeisen kautensa, jonka jälkeen ohjat ottaa jo talvella isossa roolissa ollut Kitola. Kitola ottaa alkavana kautena Kaijansinkon paikan kakkosena ja peluuttaa myös seuran B-tyttöjä. Laajasta valmennusryhmästä voidaan mainita yu-taustainen (seiväs 572!) Vesa Rantanen ja yksi kaikkien aikojen parhaista pesäpalloilijoista, Katja Saari.

Kirittärien junioritoiminta on kehittynyt viime vuosina huomattavasti. Seura on panostanut omaan akatemiatoimintaansa ja joukkueet löytyvät sekä naisten ykköspesiksestä että suomensarjasta. Pelaajapolku siis alkaa olla kunnossa. Osaamisesta kertoo mm. B-tyttöjen viime kauden SM-hopea. Isosta harjoitusringistä riittääkin pelaajia eri joukkueisiin ja kokonaisuutta on helpompi hallita, kun kaikki ovat paikkakunnalla.

Jyväskylä on todellinen urheilukaupunki yliopistoineen, mutta kesäpalloilun selkeä ykkönen on Kirittäret, kun miesten puolella Lohi jäi aina aurinkoisellaan ykköspesikseen ja Kirin nousun samaan sarjaan esti Kouvolan kakkosjoukkue. Jalkapallossa JJK pelaa nykyään 2-divisioonaa. Samoista tukieuroista kilpailevat toki ainakin lätkän JYP ja salibandyn Happee.

Arvosana ja arvio

Kirittäret saa tällekin kaudelle jalkeille erittäin kovan ryhmän. Tasosta kertoo, että välttämättä Itä-Länteen eivät mahdu kaikki, jotka sinne taitojensa puolesta kuuluisivat. Muu kuin finaalipaikka on ehdottomasti pettymys.

Pelinjohtajien arvio: 3.
Asiantuntijoiden arviot: ulkopeli 2. – sisäpeli 1. – pelinjohto 1. – kokonaisuus 1.

Kempeleen Kiri

Viime kaudella: 10 voittoa (5–5), 14 häviötä (3–11), juoksut 126–190, runkosarjan sijoitus 7.

Yhdennentoista Superpesiskautensa aloittava Kempeleen Kirin naisjoukkue on selvinnyt aiemmin kahdesti välieriin ja neljänneksi (2014 ja 2017). Joukkue on ollut ensimmäistä kautta lukuun ottamatta pudotuspelien vakiokävijä. Lähtökohdat tulevaan kauteen ovat haasteelliset, sillä Hyvinkään tapaan myös Kempele koki isoja muutoksia pelaajistoonsa. Kiri menetti viime kauden kolme parasta etenijäänsä, parhaan lyöjän ja kolme parasta kärkilyöjää Essi Kestin, Senni Korhosen, Ria Ojalan ja Tiia Valtasen lähdön myötä.

Lähtijöiden tilalle Kempele sai Haminasta pitkältä etelän kiertueelta palanneen Inka Pietilän, Lappeenrannasta tuli Elina Väre ja Joensuusta etenijä Johanna Hihnala. Muuten joukkue vahvistui omilla junioreilla ja lähialueen alasarjaseuroissa edelliskaudet pelanneilla pääsarjakävijöillä. Joukkueessa onkin vain muutama pelaaja, jotka eivät ole lähtöisin Pohjoisen alueen seuroista.

Kempeleen vahva juniorityö tuotti seuran ensimmäisen B-tyttöjen mestaruuden kaksi kautta sitten ja joukkue pystyy parhaimmillaan pelaamaan myös kärkiseuroja vastaan hyvin. Materiaalin muututtua suuresti on uusi pelinjohtaja Ilkka Hirvonen haasteen edessä. Apuna jatkaa joukkueen taustalla useita vuosia touhunnut pelaajalegenda Jarkko Kokko, joka oli viime kaudella ykköspelinjohtaja.

Kempeleen kohdalla pätee sama virsi kuin useamman muun kärkiviisikon takaa löytyvän joukkueen: ulkopeli voisi riittää hyviin tuloksiin, mutta profiilikkaista kotiuttajista on viime kädessä pulaa. Samoin seuran pitäisi saada voimakas juniorityö muutettua edustusjoukkueen riittävän hyväksi menestykseksi, että kärkipelaajat eivät karkaisi maailmalle. Suur-Oulun alueella pelaaminen hyvätasoisessa joukkueessa ei ole tulevaisuudessakaan ongelma houkutella pelaajia. Etenkin kun naapuriseura Lippo ei ole vielä palannut takaisin ykköspesikseen.

Arvosana ja arvio

Kempele on vaarassa luisua ulos pudotuspeleistä. Keskiryhmän tasaisuus antaa mahdollisuuden taistella pudotuspelipaikasta, mutta sarjan alkupuolen ohjelma on KeKin kannalta vaikea joukkueen joutuessa lähtemään altavastaajana lähes jokaiseen peliin. Sarjapaikka ei kuitenkaan ole vaarassa.

Pelinjohtajien arvio: 9.
Asiantuntijoiden arviot: ulkopeli 8. – sisäpeli 10. – pelinjohto 7. – kokonaisuus 8.

Lapuan Virkiä

Viime kaudella: 19 voittoa (12–7), 5 häviötä (2–3), juoksut 228–106, runkosarjan sijoitus 3.

Virkiä on naispesiksen jättiläinen, jonka yhtäjaksoinen pääsarjataival alkoi jo 1960-luvun lopulla ja nyt alkavalla 56. peräkkäisellä kaudella seura on yhä aivan terävimmällä huipulla. 2010-luvulla lapualaiset nappasivat peräti viiden mestaruuden putken vuosina 2011–15 ja Lukkarilassa on pelattu 14 kaudella putkeen mitalipelejä. Seura on myös mestaruuksien määrässä sekä maratontaulukossa piikkipaikalla, vaikkakin Jyväskylän Kirittärien ja edeltäjä–Kirin yhteenlaskettu saldo on hieman parempi. Viimeisenä viitenä kautena Lapuan tie on noussut pystyyn välierissä, joten finaalinälkä alkaa jo olla melkoinen.

Viime kaudella Lapua välttyi koronaperuutuksilta ja sai pelattua kaikki runkosarjan 24 otteluaan. Ottelusaldo riitti runkosarjassa kolmossijaan ja tiesi kotietua puolivälieriin. Siellä Hyvinkään Tahko otti yhden voiton, mutta sinivalkopaidat kuitenkin välieriin 3–1, jossa tie nousi taas pystyyn. Välieräsarja alkoi ryöstöretkellä Poriin, mutta enempää tuleva mestari Pesäkarhut ei antanut. Pronssitaistokin kääntyi Manse PP:lle 2–0 (molemmat supervuoroissa), joten kausi päättyi viiteen perättäiseen tappioon.

Tulevalle kaudelle Lapua koki menetyksiä. Kokeneet ja tärkeät Niina Härkönen (lukkari) ja etukentän Essi Kylli heittivät lajille toistaiseksi hyvästit, ja Riikka Polso siirtyi tilkitsemään Vaasan polttolinjaa. Lukkarilan uusi lukkari on Hyvinkäältä saapuva hämeenlinnalainen, myös Manse PP:tä edustanut Anni Heikkilä. Muita tulijoita ovat ykköspesiksen Jalasjärveltä ja Lappajärveltä saapuneet Petra Kerola ja Mette Mortensen. Myös pelinjohto uudistui, kun Jussi-Pekka Tanskanen ja Niina Sippola väistyivät. Uutena ykköspelinjohtajana toimii pitkään superpesistä tahkonnut Tero Viinamäki ja kakkospelinjohtajana monessa Etelä-Pohjanmaan joukkueessa vaikuttanut Jari Mäkelä.

Paperilla hieman ehkä heikentynyt Virkiä on edelleen laatujoukkue. Hallisarjassa joukkue jäi niukasti finaalien ulkopuolelle, kun rakas naapuri Seinäjoen Maila-Jussit oli niukasti parempi. Vaasan Maila sen sijaan kellistyi helposti. SMJ ja Virkiä taistelevat sarjassa samoista kärkisijoista, mutta paikallisvastustajiksi näitä kahta, n. 20 km:n päässä toisistaan pelaavia joukkueita ei laitettu, vaan herkulliset runkosarjakohtaamiset jäävät kahteen.

Ulkopelissä katseet kohdistuvat etupäässä kotipesään ja kuinka Anni Heikkilä suorittaa lautasen ääressä. Etukenttä P. Kerola–Eveliina Lämsä on laadukas ja linjaa johtavat luotettavat R. Kerola ja Kaisa Peräaho. Kopparipariin Inka Ronkainen–Iina Lehtinen menestyshaaveet eivät kaadu.

Sisäpeliin lapualaiset saavat rakennettua kaksikin kohtalaista kärkeä: ykkösnyrkki Lämsä–Peräaho–Lehtinen tekee tilannetta keskipalkille ja toiseen kärkeen jäävät vielä P. Kerola ja Inka Ronkainen. Virkiän tuhoisin ase on kuitenkin omassa roolissaan sarjan paras jokerikaksikko. Etenijä Kaisaleena Rautakorven jalka liikkuu edelleen liukkaasti ja viisinkertaisen lyöjäkuningattaren Janette Lepistön teot puhuvat puolestaan. Em. kaksikon tehoja tarvitaankin jokaisessa ottelussa, niin joukkue kestää pienet ulkopelivirheetkin.

Uusi pelinjohtaja Viinamäki on lapualaisille tuttu sekä fysiikkavalmentajana (2011–12) että kakkospelinjohtajana (2017). Viime kaudella mies kuului valmennusryhmään katsomovalmentajan ominaisuudessa. Toinen pelinjohtaja Jari Mäkelä on toiminut pelinjohtajana mm. Nurmossa, Alajärvellä, Peto-Jusseissa ja SMJ:n naisjoukkueessa.

Virkiän pesistoiminta on hyvissä kantimissa. Kaikista juniori-ikäluokista löytyy joukkue tai useampia ja kakkosjoukkue pelaa suomensarjaa. Ykköspesispaikkaa ei ole, mutta lähistöllä on useita sopivan tason seuroja lahjakkaimmille junioreille. Pesäpallo on Lapuan ykköslaji kesällä, talvella koripallon Korikobrat rohmuaa osansa tukieuroista. Ja vieressä on vetovoimainen Seinäjoki.

Arvosana ja arvio

Lapuan Virkiä tähtää joka kausi huippumenestykseen. Tälle kaudelle on luvassa runkosarjassa sija väliltä 3–5, päävastuksina Manse PP ja SMJ. Kolmannella paikalla todennäköisesti välttää yhden ison joukkueen puolivälierissä, joten se olisi virkiäläisille hyvä saavutus. Finaalipaikkaan tarvitaan ylisuorittamista ja Lepistön hirmuvirettä. Realismia lienee kuitenkin pronssikamppailu, kuudennen kerran peräkkäin.

Pelinjohtajien arvio: 4.
Asiantuntijoiden arviot: ulkopeli 3. – sisäpeli 4. – pelinjohto 5. – kokonaisuus 4.

Manse PP, Tampere

Viime kaudella: 16 voittoa (11–5), 6 häviötä (1–5), juoksut 180–101, runkosarjan sijoitus 5.

Tamperelainen Manse PP nousi naisten superpesikseen kaudeksi 2016 ja on ollut siitä lähtien menestyksekäs seura. Heikoin sijoitus on viides sija, jonka seura saavutti viime kauden lisäksi ensimmäisellä kaudellaan. Muina kausina joukkue on pelannut mitaleista, kruununa vuoden 2017 Suomen mestaruus. Toki on muistettava, että nykyisen seuran edeltäjä Mansen Pesäpallo pelasi aikoinaan 16 kautta pääsarjaa ottaen 1980-luvun alussa kolme mitalia (1–0–2).

Manse kuuluu tällä hetkellä naispesiksen suuriin joukkueisiin ja tavoittelee menestystä joka kaudella. Viime kesän runkosarja ei alkanut tarpeeksi hyvin ja ennen kesäkuun loppua pelinjohdossa tapahtui vaihdoksia. Markus Wirzenius sai väistyä ja tamperelaisen pesäpallon suuri nimi Juha Antikainen tuli ensin kakkospelinjohtajaksi ja otti lopulta viuhkan väliaikaiselta ykköseltä Jussi Frantsilalta. Perussarja päättyi viidenteen sijaan ja kauden palkintona oli lopulta pronssilätkä, vaikka finaalipaikkakin oli lähellä. Johtivathan tamperelaiset välieräsarjaa Jyväskylää vastaan jo 2–0.

Alkavalle kaudelle joukkue koki hieman muutoksia; laatupelaajia liikkui molempiin suuntiin. Tulopuolella merkittävimmät ovat kotiuttaja Siri Eskola Jyväskylästä sekä Seinäjoelta siirtynyt etenijä/vaihtaja Saaga-Angelia Raudasoja. Uutena kasvona nähdään myös raumalainen Jasmin Andreasen. Joukkueesta poistuivat ykköskärjen Ida Lähde Poriin sekä kotiutuspuolen Henna Suominen Vaasaan ja Emma Sallinen Seinäjoelle. Lisäksi Aurora Frantsila lähti sarjanousija Pöytyän Urheilijoita vahvistamaan. Myös pelinjohdossa tapahtui muutoksia. Viuhkassa on kokenut Jari Cavernelis, jonka pesiskansa muistaa paremmin nimellä Alasmäki. Meriittinä mm. miesten mestaruus Oulun Lipon pelinjohtajana vuodelta 1998. Apunaan hänellä on myös paljon kokenut pesismies ja Lipon ajoilta tuttu Antti Vihtkari.

Muutoksista huolimatta Manse saa jalkeille laadukkaan kokoonpanon ulko- ja sisäpeliin. Odotuksia nostaa erinomainen talvikausi, kun joukkue pääsi nostelemaan hallikauden mestaruuspokaalia kotiluolassaan maaliskuussa.

Manse PP:n ulkopeliä johtaa tuttuun tapaan lukkari Senni Sallinen. Uudistuneen etukentän (Raudasoja, Lina Olenius) yhteispeli voi alussa kangerrella, mutta linjaa johtaa kokemuksellaan Kirsi Ala-Lipasti tukenaan mm. Anna Ala-Kauhaluoma. Kopparipari Virpi Hukka-Henna Peltokangas kilvoittelee sarjan parhaasta takakentästä yhdessä Kirittärien kopparien kanssa.

Sisälle Tampere saa todella nopean ykköskärjen triolla Peltokangas-Raudasoja-Hukka, edellyttäen, että Hukka on toipunut talvisesta vaikeasta silmävammastaan. Kotiuttamisesta on päävastuu Siri Eskolalla, mutta numerokotiuttajilta on tultava lisätukea Ala-Lipastin, Ala-Kauhaluoman ja Oleniuksen johdolla. Kakkoskärki on ohuempi. Valioluokan ykkösnyrkki ja tiivis ulkopeli riittävät sarjassa pitkälle.

Valmennuksessa riittää siis kokemusta ja osaamista, vaikka Caverneliksellä onkin pitkä tauko lajista. Vihtkari on kuitenkin erinomainen tuki, eikä joukkueen peli valmennukseen kaadu – päinvastoin, kuten talven hallimenestys osoittaa. Pelinjohto on panostanut talvella runsaasti yhteisleireihin ja -harjoitteluun. Oman mielenkiintonsa tuo arjen aloittaminen kuudella vierasottelulla stadionremontin takia. Miesten tapaan Manse pelaa kotiotteluitaan Loimaalla, Ikaalisissa, Vaasassa ja Helsingissä. Kahdessa jälkimmäisessä tapauksessa vieläpä vastustajansa kotikentällä.

Mansen ryhmä on laadukas, mutta alueelta puuttuu naisten ykköspesisjoukkue. Myöskään farmisopimusta ei ollut ennakon kirjoittamishetkellä kenenkään kanssa vielä tehtynä. Suomensarjajoukkue on, mutta B-tyttöjen superpesiksestä ei edustusta löydy. Pelaajapolulla on siis yhä tekemistä.

Muuten Tampere on suomalaisen urheilun ja palloilun suurkaupunki. Viime kesältä on esittää miesten pesismestaruus, salibandyssä Classic on voittanut jo ikuisuuden ja Tapparan sekä Ilveksen tietävät kaikki. Veikkaus- ja Kansallisesta liigasta löytyy myös Ilveksiä, Pyrintö on korisliigassa ja paljon muuta. Kilpailu pelaajista ja euroista on kovaa, mutta väestöpohja on suuri ja menestyksen harjalla ratsastavalla Mansella on kovassa kilpailussa mahdollisuutensa. 

Arvosana ja arvio:

Hallimestarin ja viime kauden pronssijoukkueen tavoite on pelata syksyllä pitkään. Muu kuin finaalipaikka on joukkueelle pettymys. Sijoittuu runkosarjassa kolmen joukkoon yhdessä Kirittärien ja Porin kanssa. Tästä kolmikosta löytyy myös ensi syksyn finaalipari.

Pelinjohtajien arvio: 3.
Asiantuntijoiden arviot: ulkopeli 4. – sisäpeli 3. – pelinjohto 4. – kokonaisuus 3.

Porin Pesäkarhut

Viime kaudella: 20 voittoa (16–4), 3 häviötä (1–2), juoksut 208–73, runkosarjan sijoitus 2

Porin loputtomalta tuntunut mestaruuden metsästys päättyi viime kauteen, kun Kirittäret kaatui loppuottelusarjassa 3–1. Pitkään yhdessä pelannut runko oli runkosarjassa jyväskyläläisten kintereillä niukasti kakkonen, mutta pelasi ehjemmät pudotuspelit. Viime kauden joukkueesta Kaisa-Maija Rosvall ja Eveliina Toppari päättivät lopettaa, samoin vähemmälle peliajalle jääneet Riina Korkiakoski ja Henna Nurmi. Mestaruusjuoksun lyönyt Pinja Arbelius siirtyi Joensuun Mailaan. Tilalle Pesäkarhut hankki Ida Lähteen etukentälle, Mari-Ann Lehtisen polttolinjaan ja Hyvinkäältä jokerilyöjäksi Pauliina Harisen.

Jarkko Pokela jatkaa viuhkassa, nyt hänen aisaparinaan on kempeleläislähtöinen, mutta pidempään Pirkanmaa-Satakunta-akselilla vaikuttanut Turo Lauttamus. Muutoksista huolimatta koostumus on pitkälti sama, ja ykköskärjessä etenijäkuningatar Emilia Itävalon lisäksi juoksevat Henna Juka ja Lähde. Kotiutuksista vastaavat lyöjätilaston viime kaudella voittanut Susanna Puisto, Harinen, Tiia Peltonen ja Emilia Linna. Sisäpeliltä on lupa odottaa jopa enemmän juoksuja kuin edelliskaudella.

Ulkopeliä johtaa vuoden lukkarina palkittu Minttu Vettenranta ja Itävalon toimiessa etukentällä hänen tutkaparinaan eivät vastustajat pääse helpolla. Kokonaisuutena myös tällä puolella Porilla on kaikki reilassa. Joukkue päästi edellisvuonna vain reilut kolme juoksua ottelua kohden, joka tarkoittaa täysiä pistepotteja kärjen ulkopuolisia joukkueita vastaan. Pori ei viime kaudella hävinnyt kuin yhden kerran kotona (välieräavauksessa Lapualle), eikä menettänyt kuin viisi pistettä runkosarjan viiden kärjen ulkopuolelle (kaikki vieraskentällä).

Pesäkarhut ovat naispesiksen ykkönen katsojaluvuissa ja urheilukaupunki Porin kesälajeista se on vetovoimaisin, kun menneinä vuosikymmeninä dominoinut jalkapallo hakee MuSan kautta uutta tulemista ykkösessä. Se ei suinkaan ole haitaksi, että naapurikaupunki Rauman kanssa voidaan käydä kissanhännänvetoa myös pesäpallossa Feran iskiessä samalla sarjatasolla.

Arvosana ja arvio:

Mestaruus oli vaikea voittaa ja sitä on vaikea puolustaa, mutta muutosten jälkeen joukkue on edelliskautta parempi.

Pelinjohtajien arvio: 1.
Asiantuntijoiden arviot: ulkopeli 1. – sisäpeli 2. – pelinjohto 2. – kokonaisuus 2.

Pöytyän Urheilijat

Viime kaudella (NYP): 13 voittoa (11–2), 3 häviötä (0–3), juoksut 194–94, runkosarjan sijoitus 1./E

Varsinais-Suomen pesäpallokeskittymästä (Laitila, Loimaa, Mynämäki) superpesikseen ponnistanut Pöytyän Urheilijat aloittaa tänä keväänä seurahistorian ensimmäisen superpesiskauden. Vielä 2010-luvulla Pöytyän hissi liikkui kerrosten maakuntasarja–ykköspesis välillä, mutta v. 2017 tapahtuneen divarinousun jälkeen kehityskäyrä on osoittanut jyrkästi yläviistoon. Niinpä Kumilan Kymppi-Katto–areenalla päästiinkin juhlimaan viime syksynä historiallista nousua. Tähän mennessä pöytyäläisten ainoa tuulahdus superpesiksestä on syksyltä 2017, kun seuran miesjoukkue selvitti itsensä aina superpesiskarsintaan asti ja Oulun Lipon vierailua Kumilassa todisti lähes 1000 katsojaa.

Ykköspesiksen etelälohko kulki viime kaudella selkeästi punavalkoisten hallinnassa. Runkosarjan kakkonen Haminan Palloilijat jäi seitsemän pisteen päähän ja PöU kirjasi perussarjasta saldon mukavan saldon 16–13–3. Pudotuspeleissä Kankaanpään Majuttaret kaatui selkeästi, mutta pohjoislohkon Kajaanin Pallokerhoa vastaan Pöytyä joutui tiukemmalle. Voitoin 2–1 tie kuitenkin aukeni superpesiskarsintaan. Karsinnassa vastaan asettui Mynämäen Vesa, joka jäi varsinaisen Suomen jäsentenvälisissä pöytyäläisten jalkoihin suoraan voitoin 3–0 kahdesta kotiottelustaan huolimatta. Karsintasarjaa seurasi paikan päällä keskimäärin 450 katsojaa, joten lajille on alueella paikkansa.

Superpesikseen paikan lunastaneen joukkueen runko säilyy pitkälti samanlaisena, mutta hieman vahvistuen. Uusina punavalkoisina nähdään lukkarin paikan ottava seinäjokinen, viime kaudella Mynämäellä pelannut Veera Tyynelä ja lakeuksilta niin ikään saapuu kotiutusvastuuta ottava Maria Sveholm. Koppari Siiri Leppänen tulee Vaasasta lisäämään joukkueen etenemisvoimaa. Anna Hemmilä Mansesta tuo ulkopelikokemusta ainakin heinäkuun lopulle saakka. Joukkueesta poistuivat Joensuuhun siirtynyt lukkari Veera Toikka, Mynämäelle matkaava Venla Valkeapää ja uransa lopettanut Heidi Riikonen. 

Hallikaudella Pöytyä kärsi SM-alkuturnauksessa tappion mestari Porin Pesäkarhuille, mutta kaatoi lupauksia antavasti Hyvinkään Tahkon. Muissa hallipeleissä naapuri Mynämäki kaatui, mutta Rauman Fera osoittautui paremmaksi. Kevään ulkoavauksessa Pori oli niukasti parempi.

Punavalkoisten ulkopelin tärkeimmät palaset ovat lukkari Tyynelä, 2-puolen linjaan kaavailtu Hemmilä sekä lupaava Aurora Frantsila, jolle on polttajana tarjolla isoa roolia. Takakentän Sanni Kyläpekka–Siiri Leppänen joutuvat testiin, vaikka jalalla tilanteita voittavatkin. Myös etukenttä on pieni arvoitus ja on hauska nähdä, saako juniori-ikäinen lukkarilupaus Lydia Eskola tilaisuutensa.

Sisällä ykköskärjen muodostaa viime kauden kolmikko Terhi Värri–Kyläpekka–Minttu Reunanen. Etenijäjokerina/etukentällä avustaa Kaisa Pauna. Sisäpelin tärkeimpiä pelaajia ovat metsän puolelta lyövät Frantsila ja Reunanen, toki kotiuttamisesta päävastuu on viime kaudella ykkösessä 1+44 pinnaa hakanneella Petra Kaitosella sekä Sveholmilla. Kakkoskärkeen (Leppänen-Pinja Rouhiainen) ei isompia odotuksia kohdistu, tulosvastuu on ykköskeulassa.

Valmennuksessa päävastuun ottaa pelinjohtajaksi siirtyvä viime kauden kakkonen Aleksi Mäkelä. Loimaalaisella on vankka kokemus sekä pelaamisesta että valmentamisesta, löytyypä palkintokaapista miesten mestaruus Hyvinkään Tahkosta kaudelta 2007. Uusi 2-pj Petri Hännikäinen on myös kokenut pesismies. Viime kaudella Pöytyän nousuun viuhkonut Juhani Rannikko saatiin keväällä houkuteltua naisten suomensarjan vetäjäksi.

Pöytyän tilanne näyttää tällä hetkellä hyvältä, kunhan edustus vain säilyttää sarjapaikkansa. Viime syksyn kiistakumppani Mynämäen Vesa toimii farmiseurana ykköspesiksessä, suomensarjassa on oma 2-joukkue ja parhaita B-tyttöjä pelaa Laitilan Jyskeen riveissä. Miesjoukkue pelaa suomensarjassa ja juniorijoukkueitakin on runsaasti. Pitkään laadukasta pesistoimintaa reilun 8 000 asukkaan kunnassa pyörittänyt seura saa tällä kaudella ansaitsemansa palkinnon superpesiksen myötä.

Arvosana ja arvio

Sarjatulokas on toisen nousijan Vaasan Mailattarien kanssa melko kokematon pääsarjaan ja taistelee samoista sijoituksista yhdessä esim. Roihuvuoren Roihun kanssa. Alkukausi on tärkeä, viidestä ensimmäisestä ottelusta neljä on kotikentällä ja ainoa vierailu onkin juuri Roihuvuoreen. Toukokuun jälkeen pistelaarissa olisi hyvä olla jotain, jotta tunnelma ei ala käydä ahdistavaksi. Seuran tavoite on inhorealistinen sarjapaikka, mikä olisikin tulokkaalle erinomainen tulos. Runkosarjassa on tarjolla käytännössä sijat 11–12, mikä tarkoittaa joutumista karsintapeleihin.

Pelinjohtajien arvio: 12.
Asiantuntijoiden arviot: ulkopeli 9. – sisäpeli 11. – pelinjohto 6. – kokonaisuus 10.

Roihuttaret, Helsinki

Viime kaudella: 6 voittoa (2–4), 18 häviötä (4–14), juoksut 127–204, runkosarjan sijoitus 10.

1950-luvulla Herttoniemen kaupunginosassa sijaitsevaan Roihuvuoreen perustettu seura jatkaa Helsingin maineikkaita pääsarjaperinteitä naispesiksessä. Ensimmäisen kerran Roihu pelasi ylimmällä sarjatasolla jo 1967. Tuolloin TMP ja Puna-Mustat hallitsivat SM-sarjaa kahdestaan. Useamman alasarjakeikan ja aina saman tien pääsarjaan palaamisen jälkeen Roihu sai 1980-luvulla huomata olevansa pääkaupungin ainoa edustaja SM-sarjassa. Tuo vuosikymmen oli myös seuran menestyksekkäin, tuloksena neljä SM-hopeaa ja joukkue pinnisti pudotuspeleihin vielä 1990-luvulla neljästi. Vuosikymmenen lopun putoamisen jälkeen roihulaiset nähtiin seuraavan kerran ylempänä vasta kabinettinousun myötä 2013–2014 ja nyt joukkue aloittaa toisen kauden Superpesiksessä.

Joukkue jatkaa pääosin samassa kokoonpanossa. Lyöjäjokeri ja viime kauden paras kotiuttaja Teea-Kaisa Vikiö lopetti uransa, ja tilalle tuli Lappeenrannasta Henriikka Harinen. Aino Vapaavuori palasi Kirittärien kakkosjoukkueesta kasvattajaseuraansa. Pelinjohdosta ohjat on ottanut kokenut Pasi Niemelä. Roihun pelaajisto koostuu kahta lukuun ottamatta täysin Uudenmaan seurojen kasvateista ja on keski-iältään varsin nuori. Hallissa ja sarja-avauksessa haasteena oli juoksujen teko, edelliset kolme ottelua ovat tuottaneet yhteensä kolme tikkiä. Höglundin sisarukset pystyvät rakentamaan tilanteita, jonka jälkeen viime kaudella Lappeenrannassa 33 juoksua lyöneen Harisen pitää pystyä pelaamaan kovilla prosenteilla ja yhdeksiköstä pitää löytyä lisää harteita kotiutuspuolelle.

Pelillisesti seuraavien askelien ottaminen tulee olemaan haasteellista. Niemelä tietää paljon pelistä, mutta osaaminen pitää siirtää pelaajien tekemiseen. Vaikka joukkue on varsin kokematon, on pääsarjan kärjen jälkeisessä tasaisessa joukossa mahdollisuus sijoituksen nostamiseen kaiken mennessä parhaalla tavalla.

Roihu on myös seurana tilanteessa, että pääsarjapaikka täytyisi vakiinnuttaa. Seuralla on oma Suomensarjajoukkue ja edustus kaikissa tyttöikäluokissa. Vaikka Helsingissä kaupunginosakulttuuri on aivan eri tavalla voimissaan kuin muualla Suomessa ja Roihun yhteisö on lähellä, on seura tällä hetkellä Superpesiksessä ainoa pääkaupungin edustaja ja asioiden isommin tekemiselle olisi potentiaalia. Kilpailu harrastajista on pääkaupunkiseudulla kovaa, ja pesäpallo tarvitsee siinä näkyvyyttä.

Arvosana ja arvio

Vuoden kokemus voi olla eduksi sarjan häntäpään kamppailussa kahden nousijan kanssa. Pudotuspelit kaiken onnistuessa mahdollisia, mutta sijoitus voi myös huonontua, jos peli ei pyöri.

Pelinjohtajien arvio: 10.
Asiantuntijoiden arviot: ulkopeli 10. – sisäpeli 12. – pelinjohto 12. – kokonaisuus 12.

Seinäjoen Maila-Jussit

Viime kaudella: 17 voittoa (12–5), 7 häviötä (3–4), juoksut 230–108, runkosarjan sijoitus 4.

Seinäjoen naisten joukkueessa on tehty viime vuodet määrätietoista työtä ja se on tuottanut tulosta. Joukkue on noussut tosissaan haastamaan pitkään sarjaa hallinnutta kärkinelikkoa. 1970-luvun lopun viiden mitalin menestysputken jälkeen SMJ:n naispesis ei ollut alueen ykkösedustaja ennen 2010-luvulla alkanutta uutta tulemista. Välieräpaikkaa on jahdattu tosissaan neljä viimeisintä kautta ja joukkue on murtautunut kärkinelikon vauhtiin mukaan.

Viime kausi päättyi Maila-Jussien osalta runkosarjassa hienoon neljänteen sijaan. Puolivälierissäkin joukkue piti runkosarjassa hieman alisuorittaneen Manse PP:n ahtaalla, mutta taipui lopulta otteluvoitoin 1–3. Tiukat puolivälieräottelut kuitenkin osoittivat, että joukkueen pelaajistossa on potentiaalia horjuttamaan menestymään tottuneita seuroja.

Onnekseen seinäjokelaiset saivat viime kauden jälkeen pidettyä rivinsä hyvin kasassa, eikä pelaajistossa tapahtunut menestysodotusten kannalta merkittäviä muutoksia. Suurin menetys lähtöpuolelta oli varmastikin toissa kauden jälkeen vuoden tulokkaaksi valittu Saaga-Angelia Raudasoja. Maila-Jussit onnistuivat kuitenkin hyvin paikkaamaan muutamia lähtijöitään, ja kirkkaimpana nimenä joukkueen riveihin liittyi Tampereelta täksi kaudeksi Emma Sallinen, joka tuli hieman alle odotusten sujuneen viime kauden jälkeen hakemaan uutta nostetta uralleen. Myös pelinjohtopuolella nähtiin vaihtuvuutta. Maila-Jussien nousua kärkiseuraksi johtanut Antti Kuusisto jäi pesishommista sivummalle ja tilalle hankittiin pesäpallossa monista eri tehtävistä tuttu Upi Antikainen.

Joukkue esitti alkavan kauden kannalta lupaavia otteita myös hallipeleissä, jääden kuitenkin niukasti mitalisijojen ulkopuolelle sijoittuen neljänneksi. Virallinen sarjakausi alkoi varaslähdöllä Espanjan Fuengirolassa huhtikuussa. Vastassa tuossa avauspelissä oli Helsingin Roihuttaret ja ottelu päättyi seinäjokelaisten komeaan 2–0-voittoon nollapelillä. Vaikka ottelu pelattiin normaalista poikkeavissa olosuhteissa, antoi pohjalaisjoukkue siinä vahvan näytteen pitävästä ulkopelistään. Joukkueen ulkopelissä suurinta vastuuta menestyksestä kantavat lukkari Johanna Karjanlahti, ykkösvahti Silja Syrjälä sekä täksi kaudeksi Seinäjoelle siirtynyt hyvin liikkuva kakkospolttaja Ria Ojala.

Sisäpelin osalta Maila-Jussien menestystä määrittää Syrjälän sisarusten tilanteen rakentelun lisäksi voimakkaasti heidän pääkotiuttajien Emma Sallisen ja Aino-Kaisa Mantereen onnistuminen päätehtävässään, eli juoksujen lyönnissä. Molemmat pystyvät parhaimmillaan olemaan sarjan parhaimmistoon kuuluvia kotiuttajia, ja mikäli ykköskärki luo heille hyvin tilanteita, eivät lyöjätilaston kärkisijatkaan ole poissuljettuja.

Maila-Jussit ovat tehneet viime vuosina onnistunutta juniorityötä ja se on näkynyt hyvänä tekemisenä myös joukkueen ulkopuolella. Erityistunnustusta ansaitsevat joukkueen tekemät erilaiset Tiktok-videot, jotka ovat saavuttaneet mukavaa suosiota erityisesti nuorison keskuudessa. Joukkueessa on selvästi hyvä henki ja Antti Kuusiston johtaman valmennustiimin tekemän työn ansiosta moni pelaaja on ottanut viime vuosien aikana suuria kehitysharppauksia. On mielenkiintoista nähdä, miten pelinjohtajan vaihtuminen täksi kaudeksi vaikuttaa joukkueen menestykseen. Mitalin saavuttaminen ei kaiken mennessä nappiin ole lainkaan mahdoton ajatus.

Seinäjoki on kaupunkina yksi tunnetuimmista ja perinteisimmistä pelipaikoista. Maila-Jussit ovat pyörittäneet vahvaa junioritoimintaa useiden vuosien ajan ja on harrastajamäärältä yksi Suomen suurimmista pesisseuroista. Menestys on kiertänyt kaupunkia viimeiset vuosikymmenet ja se on näkynyt valitettavasti yleisömäärissä etenkin miesten puolella, jossa kaupunkia on viime vuodet edustanut fuusioseura Jymyjussit. Pesäpallon kannalta olisikin toivottavaa, että Maila-Jussit onnistuisivat lähivuosina palauttamaan Seinäjoen pesäpallon takaisin mitalikantaan.

Arvosana ja arvio

Seinäjoen olisi pystyttävä runkosarjassa vähintään kolmossijaan, että välieräpaikan ottaminen helpottuisi. Pori, Jyväskylä ja Tampere lienevät edelleen hankalia kaadettavia pitkässä pudotuspelisarjassa.

Pelinjohtajien arvio: 5.
Asiantuntijoiden arviot: ulkopeli 5. – sisäpeli 5. – pelinjohto 3. – kokonaisuus 5.

Vaasan Mailattaret

Viime kaudella (NYP): 13 voittoa (8–5), 1 häviö (1–0), juoksut 157–55, runkosarjan sijoitus 1./P

Mailattaret valmistautuvat innolla historiansa ensimmäiseen superpesiskauteen. Vuonna 2015 perustettu nais- ja tyttöpesiksen erikoisseura onnistui kuuden ykköspesiskauden jälkeen pelaamaan itsensä kirkkaisiin valoihin. Neljä ensimmäistä divarikautta olivat menestykseltään keskinkertaisia, mutta kahden viime kauden sijoitukset olivat 2. ja 1. Aivan ainutkertaista naisten pääsarja ei Vaasassa kuitenkaan ole, sillä 1950-luvulla (1955–59) Vaasan Maila pelasi viisi kautta mestaruussarja ollen jopa pronssilla vuonna 1955. Nykyaikaisen pesiksen ensimmäinen naisten pääsarjakausi on joka tapauksessa alkamassa.

Viime kausi ykköspesiksessä oli vaasalaisilta erinomainen. Runkosarja pohjoislohkossa eteni lähes tappioitta (14 ottelua, 13 voittoa). Ainoastaan lohkokolmonen Oulunsalon Vasama onnistui vaasalaiset lyömään – vieläpä vieraskentällä. Pudotuspeleissä kellistyi ensin omasta lohkosta Lappajärven Veikot puhtaasti 2–0, jonka jälkeen etelälohkon Haminan Palloilijat kaatui tiukassa sarjassa 2–1. Superpesiskarsinnassa tuli vastaan pääsarjan puolelta Siilinjärven Pesis, joka jäi vaasalaisten jalkoihin suoraan otteluvoitoin 3–0. Kolmatta voittoa Hietalahden joskus parempiakin aikoja nähneellä stadionilla todisti 860 katsojaa. Katsojamäärästä olisi jokainen naisten palloilujoukkue (lajista riippumatta) tässä maassa ylpeä. Pesäpallolle on siis tilausta Suomen aurinkoisimmassa kaupungissa.   

Mailattaret lähtevät superpesikseen maltillisin muutoksin. Omavarainen runko pysyi hyvin koossa ja vahvistuksiakin tuli. Nimekkäimmät ovat Mansesta saapunut lyöjäjokeri Henna Suominen ja Seinäjoelta jo kesken viime kauden apuun tullut vaihtaja/etenijä Roosa Hussa. Muita apuja ovat Lappeenrannasta saapunut oululainen Linnea Laatikainen ja Lapualta/Lappajärveltä tullut Riikka Polso. Joukkueesta poistuivat Siiri Leppänen toiseen nousijajoukkueeseen Pöytyän Urheilijoihin ja Ellamaria Hutri ja Salla Tegelberg alempiin sarjoihin.

Virallisissa hallipeleissä Mailattaret saivat lähinnä kokemusta, vaikka Seinäjokea tiukasti haastoivatkin.

Ulkopelissä Vaasan tärkein pelaaja löytyy kotipesästä. Raumalta vuosi sitten siirtynyt Venla Tanhua on superpesikseen käyttökelpoinen lukkari. Muita ulkopelin saranapelaajia ovat etukentän Hussa, linjan tulevaisuuden lupaus Alexandra Scheweleff ja Polso sekä nopeajalkainen koppari Petra Äkkinen.

Sisäpelin ykkösnyrkki Äkkinen-Tanhua-Hussa on helposti jopa sarja keskitasoa, mutta kotiuttaminen on pitkälti Suomisen varassa. Apuja odotetaan lähinnä Elli Mertaniemeltä ja Julia Karlssonilta. Keulan ja pääkotiuttajien täytyykin pelata jatkuvasti hyvin, mikäli kokematon Mailattaret aikoo voittoja kovassa sarjassa naarata. Kakkoskärjen varaan ei paljoa jätetä, vaan välistäjättösääntöä sovelletaan Vaasan sisävuoroissa ahkerasti.

Valmennuksessa jatkavat jo useamman vuoden hyvää työtä joukkueen kanssa tehneet Pekka Mäntymaa ja Jussi Harju. Tutun pelaajiston kanssa on helppo toimia; oikeat roolit ja pelipaikat on varmasti mietitty. Työrauha toki vaatii muutaman sarjapisteen silloin tällöin.

Vaasan naispesistoiminta näyttää tällä hetkellä hyvältä. Joukkue löytyy naisten suomensarjasta ja käytännössä kaikista ikäluokista tyttöjen superpesis mukaan lukien. Lisäksi edustusjoukkueella on farmi Lappajärven Veikkojen kanssa. Miesten puolella Vaasan Maila pelaa suomensarjassa. Kaupungin suuret ovat kaikkien tuntemat Vaasan Sport ja Veikkausliigan VPS.

Arvosana ja arvio

Sarjanousijan kesästä ei ole odotettavissa helppoa. Joukkue on muutamasta täsmähankinnasta huolimatta kokematon superpesikseen, mutta samalla myös vastustajille tuntematon. Ottanee irtojaksoja paremmiltaan etenkin alkukierroksilla. Taistelee tiukasti toisen nousijan Pöytyän Urheilijoiden, Kempeleen Kirin ja Roihuvuoren Roihun kanssa putoamiskarsinnan (sijat 11 ja 12) välttämisestä. Suora säilyminen olisi hieno onnistuminen joukkueelle. 

Pelinjohtajien arvio: 11.
Asiantuntijoiden arviot: ulkopeli 12. – sisäpeli 9. – pelinjohto 10. – kokonaisuus 11.