Joensuun renessanssi

Heinäkuun puolivälin jälkeen Joensuun Mailan tilanne ei näyttänyt valoisalta. Joukkueen esitykset Itä–Lännen jälkeen olivat ailahtelevia muutamasta kärkiottelun voitosta huolimatta ja kotietu karkasi varhaisessa vaiheessa. Elokuun alun voitot sarjan häntäpään joukkueista eivät tehneet suuren yleisön silmissä vaikutusta, mutta noissa otteluissa pedattiin Sotkamo-sarjassa toteutunut Joensuun marssi välieriin. Pelinjohtaja Mikko Huotari löysi ratkaisut kauden mittaan poltelleisiin ongelmiin: Topi Kososen siirto ulkokentälle oli niistä nerokkain. Hän toi ulkopeliin ääntä, tuuletuksia ja luottamusta, vaikka kokemusta pesävahtina olosta mittavan uran ajalta ei käytännössä ollut ollenkaan. Justus Niemeläisen kopparipeli sai rauhoitettua takakentän. Vuotavien kohtien tultua paikatuksi alkoi Joensuun ulkokentältä löytyvien useiden huipputekijöiden osaamisen merkitys näkymään.

Tämän lisäksi sisäpeliin ratkaiseva muutos: Konsta Piironen ratkaisi numeron kaksi ongelman ja pelasi sekä runkosarjan lopun että Sotkamo-sarjan erinomaisesti. Lyöntipuolen miehet kiittelivät paisuneista tilannemääristä. Kuin bonuksena Joensuu huomasi pääsevänsä puolivälierävaiheessa Sotkamoa vastaan. Sotkamolle karjalaiset olivat uudistuneessa iskussaan myrkyllinen vastustaja. JoMa pelasi Jymyn vahvuudet tylysti pois ja iski kainuulaisten heikkoihin kohtiin, joita löytyi sekä parhaillaan teräksisestä ulkokentästä että ykköskärjen pelistä. Jussi Korhosen viime hetken poisjäänti takakentältä ei ollut itsessään ratkaisevaa, mutta silti yksi tekijä kääntämään vaakaa joensuulaisten suuntaan. Joensuu pääsi pudotuspeleihin ilman loukkaantumisia.

Ville Väliaho jätti entisen seuransa kahteen tehtyyn juoksuun sarjassa.

Henkiseltä olemukseltaan Joensuu muistutti kausien 2018 ja 2019 mestarijoukkueita. Lukkari Ville Väliaho otti niskalenkin heti sarjan ensimmäisen pelin alussa otettuaan peräti kaksi kärpästä kolmospesältä Roope Korhosen lyöntivuorolla ja tuon jälkeen karjalaisten vaihtotilanteisiin suunnittelemat juonet sotkivat Jymyn tilanteenteon täysin. Hyvä ulkopeli auttaa aikansa, mutta pidemmän päälle joukkuetta alkaa ahdistamaan, jos sisällä ei saa mitään aikaan eikä pääse pelaamaan johtoasemassa. Viimeisen pelin lopussa Iiro Kuosa oli kuvaannollisesti kasvanut jättiläisen mittoihin Jymyn pelaajien silmissä. 

Joensuu pääsee myös välieräsarjaan sopivasta asetelmasta. Runkosarjan voittaja Vimpelin Veto ei ole hävinnyt yhtään kotiottelua tällä kaudella. Lähtökohdat näyttävät jopa selvemmiltä kuin pitäisi, koska miesten(kään) Superpesiksessä ei ole totuttu altavastaajien pystyvän iskuun runkosarjan kärkinelikon joukkueita vastaan. Tämä oli vasta toinen (!) kerta miesten Superpesiksen 33 kauden aikana, kun useampi kuin yksi kärkinelikon joukkue putoaa puolivälierivaiheessa. Edellinen ja ainoa oli kaudella 2012. Kärkinelikko on mennyt kokonaisuudessaan välieriin 19 kertaa.

Mutta kuten ennen kautta uumoiltiin, kärjessä on tänä vuonna ennätystasaista. Runkosarjassa tämä ei yllä kerrotun vuoksi näkynyt, Joensuu oli ongelmissa eikä sen selviytyminen jatkoon näyttänyt edes Sotkamo-sarjan alla todennäköiseltä. Silmänlumetta kaikki. Jos sarjassa päästäisiin tilanteeseen, että kärkijoukkueiden keskuudessa erot pysyisivät pieninä, voisivat varmat välieräpaikat kotiedulla olla pian historiaa myös seuraajien mielissä.

Lisätään asetelmiin pakollinen maininta Vimpelin neljästä peräkkäisestä välierissä putoamisesta, joista kaksi ensimmäistä kertaa Joensuuta vastaan. Noissa sarjoissa muutama kausi takaperin JoMa pelasi Vedon vahvuudet tylysti pois ja iski heikkoihin kohtiin. Kuulostaako tutulta? No, ovathan joukkueiden pelaajistot vaihtuneet merkittävästi ja samoin taustatekijät, mutta Vimpelissä saadaan valmistautua huolella avausotteluun. Joensuu ei nimittäin ole Bolt-stadionillaan lähtien montaa ottelua hävinnyt pudotuspeleissä kaudesta 2018 lähtien. Kaksi tarkalleen ottaen 16:sta.

22 vuoden jälkeen syyskuun poppareilla viettäville sotkamolaisille tekee seuraa kolmanneksi pisimmän aktiivisen välieräputken omannut Kouvolan Pallonlyöjät (viimeksi puolivälierissä ulos 2015). Kolmatta peräkkäistä loppuottelupaikkaa (ja pitkään odotettua mestaruutta) hakeneet kouvolalaiset joutuivat epämukavuusalueelleen. Hyvinkään sisäpeliltä osattiin olettaa onnistumisia, mutta ulkopelin ei pitänyt riittää – tavallaan se ei riittänytkään, mutta Kouvola ei pystynyt yhdessäkään ottelussa pelaamaan kahta ehjää jaksoa. Antti Yli-Saunamäki loi taisteluasetelmia ja motivaatiota joukkueelleen lähdettyään kinaamaan pelipäivistä jo sarjan alla. Ratkaisupaikoissa Tahkon pelaajisto nousi edellisvuoroparien epäonnistumisien yläpuolelle, jonka jälkeen Juha Niemi ja Santtu Patova iskivät ratkaisevat juoksut.

Ilahduttavaa oli myös, että yleisö tuli mukaan sarjaan. Edellisen kerran Pihkalassa oli 3000 katsojaa Hyvinkään puolivälieräkotiottelussa kymmenen vuotta sitten. Nyt molemmissa otteluissa Tahko sai vahvaa nostetta kannustajistaan ja oletettavasti väkimäärä vain kasvaa jatkossa.

Santtu Patova löi peräti kolme kunniajuoksua Kouvolaa vastaan.

Seuraavaksi ensimmäisen kerran kahdeksaan vuoteen välieriin ponnistanut Hyvinkää kohtaa seinän nimeltä Manse PP. Tamperelaiset marssivat välieriin kolmessa ottelussa. Olkoonkin, että alavireinen Kempele olisi ollut kaikkien kärkijoukkueiden unelmavastustaja puolivälierävaiheessa. Manse on hävinnyt vain yhden kotiottelun Kaupissa (Sotkamolle heinäkuussa) ja mestaruuden puolustajien pelin osa-alueet ovat varmassa iskussa. Ulkopelissä ei ole odotettavissa samanlaisia ailahteluita ja virheherkkyyttä, jotka koituivat Kouvolan turmioksi. Jos Joensuulla on kyteviä asetelmia Vimpeliin nähden, on hankala nähdä vastaavia Hyvinkäällä Tampereeseen. Hyvinkään puolivälierissä väliin tahmeasti esiintyneellä ykköskärjellä ei tässä sarjassa ole varaa ohipeleihin. Jännittäviä etelän välieräsarjan pelit kuitenkin tulevat olemaan.

Kuvat: Niilo Hirvonen.