Joukkueanalyysi: Miksi Vimpelin Veto on ollut alkukauden dominoivin joukkue?

Vimpelin Veto pääsi lähtemään tähän kauteen edellisvuosiin nähden jopa hieman poikkeuksellisesti altavastaajan asemassa. Rohkeimmat analyytikot sijoittivat Vimpelin ennakkorankingissa sijalle viisi. Syyt siihen, miksi Vimpeli on ennakoitu viime vuosiensa menestykseen nähden poikkeuksellisen alas löytyvät varmasti pelaajamuutoksista. Viime kauden jälkeen lähtijöiden listalla olivat nimekkäät Perttu Ruuska, Teemu Isoketo ja Veli-Pekka Yli-Hirvelä. Muualta hankituiden listalla olivat ainoastaan Teemu Kinnunen ja (kiistattomalla tähtistatuksella toki) Jukka-Pekka Vainionpää. Vähäisistä tulijoista johtuen joukkueen saattoi katsoa jonkin verran heikentyneen viime kaudesta.

Vimpelin vahvuus moneen muuhun seuraan nähden on, että se on onnistunut tuottamaan omista junioreista tasaisesti laadukkaita pelaajia edustusjoukkueen miehistöön tärkeisiin rooleihin. Näin lähtijöitä ei ole tarvinnut paikata aina pelkästään muualta tulevilla ostomiehillä. Joukkueen rakenne on säilynyt siten pitkään hyvin toimivana sekoituksena kokemusta ja nuoruutta. Kokemusta joukkueessa edustavat erityisesti pitkään seurassa pelannut nelikko Janne Mäkelä, Matias Rinta-aho, Severi Lassila ja Mikko Kanala. Heidän rinnalleen omista junioreista ovat kasvaneet viime vuosina Elmeri Anttila ja kaksi veljeskaksikkoa: Vetelistä lähtöisin olevat Heikkalat (Juho ja Olli) ja Vimpelin kasvatit Vihriälät (Mikko ja Lauri). Myös Lassilan veljekset ovat esiintyneet tämän kauden joukkueessa, kun vanhempi veli Aleksi on ottanut näytöstyyliin paikkansa joukkueen etukentältä ja Kanalan ollessa sivussa tärkeimpänä ykköstilanteen vaihtajana numerolla 2. Hänen nuorempi veljensä vasta 17-vuotias Eemeli kävi myös muutamassa pelissä väläyttelemässä osaamistaan lautasen äärellä, täksi kaudeksi Siilinjärveltä hankitun ykköslukkari Kinnusen ollessa sairastumisen takia sivussa.

Miksi Vimpeli on ollut alkukauden dominoivin joukkue miesten superpesiksessä? Syitä menestykseen on syytä hakea syvempää kuin vain joukkueessa tällä kaudella pelaavien pelaajien onnistumisesta. Joukkueen viuhkan varressa toimii nyt toista kauttaan pitkän pesistaipaleen tehnyt Tomi Niskanen, joka sai täksi kaudeksi aisaparikseen joukkueelle tutun kakkospelinjohtaja Pasi Tyynelän. Vimpeli ei siis poikkeuksellisesti moneen muuhun seuraan nähden vaihtanut tälle kaudelle ykköspelinjohtajaansa, vaan pelkästään kakkospelinjohtaja vaihtui. Tyynelä on kuitenkin tuttu mies seuralle ja pelaajille, joten muutos ei tällä puolella varmastikaan ollut suuri. Valmentaminen pesäpallossa kuten myös muissa lajeissa vaatii tunnetusti aikaa. Tietyt pelitavalliset jutut sekä valmentajien ja pelaajien välisen yhteyden kehittyminen halutulle tasolle ottaa oman aikansa. Usein siihen ei riitä edes yksi kokonainen kausi, vaan työn jälki alkaa näkyä vasta pidemmän prosessin seurauksena. Niskanen on saanut tehdä työtään rauhassa. Hän on jalostanut joukkueen pelaajistoa ja sen käyttämää pelityyliä erityisesti merkkipelin osalta näkemyksensä mukaiseen muottiin. Joukkueessa on edelleen todella laadukas pelaajamateriaali ja nyt jo alkukaudella nähdysti särkymävaraa, joka mahdollistaa myös pelaajien kierrätyksen. Tästä saadaan kiittää erityisesti ringissä olevia hyvin superin tasolla paikkansa täyttäviä junioreita ja heidän valmennustaan.

Seuran ja joukkueen menestys yksittäiselläkään kaudella ei ole koskaan yhden ihmisen show, vaan se on seurausta usean vuoden määrätietoisesta työstä. Käydään seuraavaksi läpi hieman Vimpelin joukkueelle ja sen pelaamiselle tunnuksen omaisia elementtejä. Vimpelin Vedon 2010-luvun menestysvuosien voitaneen sanoa käynnistyneen siitä, kun Sami-Petteri Kivimäki yhdessä muiden seurassa vaikuttaneiden henkilöiden kanssa päättivät luoda seuran pelaamiselle tunnistettavan identiteetin. Vedon peli-identiteetissä yhdistyvät hyvin sen kotikenttä ja pelaajien vahvuudet. Kotoisen Saarikentän ympärillä kulkeva Savojoki rajaa kenttäalueen ahtaaksi, minkä vuoksi pesien jatkeiden varjeleminen läpilyönneiltä on vaikeaa. Tästä johtuen ulkokentät ovat Saarikentällä ongelmissa kovalyöntisten voimakasta läpilyönnin uhkaa omaavien pelaajien kanssa. Vimpelin joukkueelle tunnusomainen vahva lyöntipeli, jossa läpilyöntejä haetaan usein myös vaihtotilanteissa, voidaan sanoa olleen sen tavaramerkki 2010-luvun alkupuolelta saakka.

Vahvaa läpilyönteihin perustuvaa lyöntipeliä on kuitenkin vaikeaa pelata ilman kovaa fysiikkaa omaavia lyöjiä ja etenijöitä. Joukkueessa on ollut usean vuoden ajan silmiinpistävää, että erityisesti sen ykköskärjessä pelaavat pelaajat Mikko Kanalan johdolla lyövät palloa erittäin lujaa ja lisäksi jalat kulkevat pesänvälillä ripeästi. Tämä yhtälö on mahdollistanut pelityylin, jossa pomput ja erilaiset taitopienet ovat jääneet sivurooliin. Kotiutustilanteita ja juoksuja on haettu suoraviivaisesti lyöntipareilla, joissa sekoittuvat erityisesti vahvat raja- ja luukkulyönnit, sekä uhkan kautta lyötävät ns. ähkypienet (näpy pudotetaan etukenttään vahvasta kovan uhkasta pitkään peittäen). Nopeat etenijät pakottavat vastustajan ulkopelaajia sijoittumaan lähemmäs kotipesää, mikä avaa Vimpelin lyöjille mahdollisuudet hakea läpilyöntejä sekä merkistä että vapailla lyönneillä. Taktiikka toimii edelleen ja Vimpelin sisäpelaaminen onkin parhaimmillaan erittäin viihdyttävää katsottavaa. Sama fyysisyys näkyy myös joukkueen ulkopelaamisessa, sillä joukkueesta löytyy useita pelaajia, jotka heittävät palloa lujaa. Tämä on mahdollistanut myös sen, että joukkueen lukkarina on voinut pelata pelaajia, joiden vahvuudet ovat olleet fysiikan sijaan enemmän taktisella puolella. Tästä esimerkkinä ensimmäisen uuden ajan mestaruuden vuonna 2010 syöttänyt Pekka Hietakangas sekä 2016–2017 mestaruuksien lautasherrana toiminut Janne Heimonen. Heidän viitoittamallaan tiellä on nyt myös täksi kaudeksi Vimpelin lautaselle siirtynyt Teemu Kinnunen, joka on päässyt alkukaudella hyödyntämään vahvuuksiaan mainiosti, ulkokentän peittäessä hänen heikkoutensa.

Vimpelin Veto on mainio esimerkki seurasta, jossa arvostetaan omaa juniorityötä ja kyetään tuottamaan kovalla prosentilla uusia huippupelaajia edustusjoukkueeseen. Tiivis ja hedelmällinen yhteistyö lähiseudun seurojen kanssa on samalla elinehto seuran tulevaisuudelle. Seuran valmennusosaaminen on maan huippua. Vedossa urheilevat juniorit kasvavat jo nuoresta pitäen laadukkaaseen kovaan työntekoon perustuvaan harjoituskulttuuriin ja peli-identiteettiin, jossa arvostetaan kovan ja laadukkaan harjoittelun seurauksena syntyviä voimaominaisuuksia. Ilman riittäviä fyysisiä valmiuksia Vedon peli-identiteettiä on vaikea toteuttaa. Siksi valmennuksen täytyy olla kunnossa vuodesta toiseen, jotta vastaavanlainen jatkumo säilyisi myös tulevaisuudessa. Yksi iso nimi vimpeliläisten pelaajien peliosaamisen ja lajitehokkuuden takana on valokeiloja vältellyt Kari Kleemola. On sanomattakin selvää, että ilman hänen ammattitaitoaan ei Vimpelissä pelattaisi sellaista pesäpalloa, mitä siellä on pelattu viimeiset vuodet huipputasolla. On mahtavaa, että pienessä lajissa ja pienessä kylässä pystytään tuottamaan urheilullisesti erittäin atleettisia pelaajia todellisen gallialaiskylän malliin. On mielenkiintoista nähdä mihin Vimpelin Vedon joukkue, jossa on tällä kaudella pelannut yhtä aikaa parhaimmillaan kahdeksan Vimpelin tai sen lähikuntien kasvattia sijoittuu kauden lopuksi.

Joukkue on alkukauden kahdeksasta pelistä menettänyt vain neljä pistettä. Ainoa jaksotappio ennen perjantaita tuli Koskenkorvalla, kun isännät tukahduttivat kolme sisävuoroa Vedolta vähille yrityksille. Sotkamo oli kokonaisuudessa alakynnessä uusitulla kotistadionillaan ja pääsi kuskin paikalle toisella jaksolla Vimpelin muutaman henkilökohtaisen virheen ansiosta. Ottelu olisi voinut mennä myös supervuoroon, mutta Janne Mäkelän kokemus ratkaisupaikoista tuotti kylmänviileän vastustamattoman välilyönnin neljännen tasoittavalla. Joensuuta vastaan Veto joutui takaa-ajaksi koko ensimmäisen jakson ajaksi vieraiden vahvan alun onnistuttua. Todennäköisyydet kolmen juoksun takaa tulemiseen ovat jaksopelissä normaalisti pienet, mutta edellä kerrotusti Saarikentällä kaikki normaalit lainalaisuudet eivät päde. Tähän lisättynä voittamisesta syntyvä kasvanut itseluottamus tuotti lopulta tulosta. Neljännessä Aleksi Lassilan painava kumura karkasi ykköstilanteessa Joensuun koppareilta. Taittoheittovirhe tuotti kunnarin ja tasoituksen. Jatkoista Vainionpää pudotti ratkaisun kolmospuolelle väliin. Toisen jakson alkuun Vainionpää rokotti kahdesti ja Mäkelä otti kolmannen juoksun pussinpohjalta eikä Joensuu kyennyt vastaavaan nousuun. Juuri ennen kirjoituksemme menoa painoon pystyi Pattijoki aiheuttamaan perjantaina Vedolle kauden ensimmäisen tappion. Joukkue jäi myös tässä ottelussa kolmen juoksun takaa-ajoon heti alussa ja tällä kertaa takaa nousu ei onnistunut. Pisteittä Vimpeli ei jäänyt vieläkään, vaan hoiti toisen jakson selkeästi. Supervuoroparissa Pattijoki pisti vieraansa juoksuitta ja Juuso Keski-Koukkari ratkaisi makean voiton isännille tasoittavalla.

Tappiosta huolimatta Veto on toiseksi vähiten otteluita pelanneena sarjakärki, kun lähdetään tämän päivän huippuotteluun: alkukauden kahden kovimman välienselvittelyssä Vimpeli kohtaa kotikentällään Kouvolan. Sunnuntain ottelusta alkava viiden ottelun sarja sisältää vain kaksi vastustajaa, kun juhannusviikon Kouvola-vierailun lisäksi Veto kohtaa peräti kolme kertaa Kempeleen ennen kesäkuun loppua. Näistä otteluista kaksi pelataan Saarikentällä.

Eniten juoksuja, kärkilyöntejä, voittoja ja pisteitä tähän mennessä haalinut Vimpeli kykenee voimakkaaseen lyöntipeliinsä perustuvalla pelillä haastamaan mitalitaistelussa enemmän ulkopelin kautta elävää nelikkoa Manse PP, KPL, JoMa ja SoJy. Vimpelissä toivotaan varmasti pitkää ja lämmintä syksyä.

Teksti: H. Isotalo