Vuoden naispesäpalloilija Virpi Hukka pysähtyi kesällä ja oppi olemaan ylpeä itsestään

Hukan lisäksi naispelaajista kolmeen valintaan vuoden pesäpalloilijaksi ovat historian saatossa yltäneet vain Tuula Rantanen (6 valintaa), Katja Saari (4 valintaa) sekä kolme valintaa saaneet Marita Karhunen, Emma Körkkö, Riikka Nieminen ja Tuula Salonen.

Henkilökohtaisissa tilastoissa Hukka kruunattiin runkosarjan kärkilyöntikuningattareksi kolmatta kertaa urallaan, jonka lisäksi hän sijoittui etenijätilastossa kolmanneksi. Hänet valittiin kauden aikana sekä heinä- että elokuun parhaaksi pelaajaksi, jonka lisäksi hänet arvostettiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi.

Helsinkiläisseura Puna-Mustien kasvatti johdatti joukkueensa Manse PP:n toiseen perättäiseen Suomen mestaruuteen. Hukalle Suomen mestaruus oli jo upean uran viides.

Mestaruuden ratkeamisesta ja kauden päättymisestä on aikaa nyt puolitoista kuukautta, jonka myötä Hukan katseet alkavat hiljalleen kääntyä jo kohti tulevaa kautta.

Suomen mestaruutta on juhlittu asiaan kuuluvalla tavalla, mutta mestaruuden juhlinnan lomassa Hukka on ehtinyt pohtimaan paljon pesäpalloilullisia asioita.

- Olen tässä nyt pistänyt kautta pakettiin ja pysähtynyt oikein sen äärelle, minkälainen vuosi tämä on ollut ja minkälainen urani on ollut tähän saakka.

- Ehkä päällimmäisenä olen miettinyt sellaisia erilaisia käännekohtia sekä omalta uralta kokonaisuudessaan että nyt tältä kaudelta, Hukka kertaa.

Hukan huikean uran tarinaan mahtuu jo tähän saakka paljon käänteentekeviä hetkiä. Mestaruuksia, upeita meriittejä ja loukkaantumisia. Tämän kesän käännekohta oli kuitenkin erilainen.

- Itselleni se käännekohta tässä kaudessa oli heinäkuu, Hukka aloittaa.

- Kun se peli oli ollut niin keskinkertaista, sekä joukkueelta että itseltäni siinä vaiheessa kautta, niin tein sellaisen pysähtymisen ja mietin, miten haluan kautta viedä eteenpäin. Nyt kyseessä oli ensimmäinen kausi, kun oma henkilökohtainen elämäni oli oikein hyvin balanssissa. Se ei ehkä aikaisemmin ole ollut, niin mietin paljon sitä, miksi peli ei kulje.

- Koen, että onnistuin siinä hetkessä löytämään tietynlaista ylpeyttä ja tyytyväisyyttä itseeni sekä joukkueeseemme. Jotenkin siitä se lumipallo lähti sitten vyörymään oikeaan suuntaan.

Hukka sai heinäkuussa täyteen ensin 300 Superpesis-ottelua ja puolitoista viikkoa myöhemmin Puna-Mustien kasvatti rikkoi historian kolmantena naispelaajana 600 tuodun juoksun rajapyykin. Tuoreet meriitit käynnistivät osaltaan ajatusprosessin, jonka myötä Hukka oppi olemaan ylpeä itsestään ja urastaan tähän saakka.

- Muistaakseni heinäkuussa 600 tuodun juoksun jälkeen sanoin johonkin haastatteluun, että olen ylpeä itsestäni. En niinkään siitä numerosta, vaan kaikesta siitä, mitä tuon lukeman takana on ollut. Olen tosi ylpeä siitä, minkälainen urheilija ja ihminen minusta on kasvanut tässä urheilun ympäristössä. Koen, että olen tosi kiitollinen urheilulle ja uralleni siitä, minkälainen ihminen olen tänä päivänä.

On sanomattakin selvää, että edellä mainittu oivallus antaa urheilijalle valtavasti lisää voimaa arkeen. Se alkoi näkymään hetki hetkeltä enemmän myös kasvavana itseluottamuksena.

- Tuo oli sellainen paikka, missä rupesin hakemaan ja buustaamaan itseluottamustani. En ollut koskaan pysähtynyt siihen tietynlaisen pöydän ääreen miettimään, että minkälaista on olla pesäpalloilija ja urheilija. Ymmärsin, että tämähän on ihan mahtavaa. Hain siitä voimaa itselleni ja toivottavasti pystyin tartuttamaan sitä vähän myös muihinkin joukkueessamme. Sitä kautta alkoi pikkuhiljaa muodostua myös se itseluottamus.

Heinäkuinen oivallus on muuttanut selvästi paljon yhden kaikkien aikojen naispesäpalloilijan ajatusmaailmaa. Kaikesta huokuu, että Virpi Hukka nauttii urheilijan ammatista enemmän kuin koskaan.

- En ole aina ihan hirveästi tämän suomalaisen urheilun fani, jossa jotenkin aina pitäisi olla vaatimaton ja jotenkin vähätellä itseään. Ehkä itsekin olen kokenut tietynlaisen heräämisen, että "miksi pitäisi?". Tämä on mahtavaa ja niin hienoa hommaa.

- Minulla palaa tällä hetkellä voimakkain liekki, mitä minulla on koskaan pesisurallani ollut. Se palaa juuri sen takia, kun olen saanut kiinni ajatuksesta, että tämä on ihan sairaan siistiä. Haluan, että se liekki roihahtaa vielä entistäkin suuremmaksi.

Manse PP:n ja Virpi Hukan kausi päättyi toisena syksynä perättäin voitokkaissa tunnelmissa. Aiemmin urallaan hän on juhlinut Suomen mestaruutta Jyväskylän Kirittärien paidassa syksyllä 2016 sekä perättäisinä syksyinä 2018 ja -19.

Tamperelaisten kausi ei missään nimessä ollut pelkkää rallattelua alusta loppuun saakka, mutta nousujohteisuus sekä kivenkovat otteet kauden tärkeimpinä hetkinä pitivät Silmu-pokaalin Tampereella.

- Koen, että se, miten käsittelimme odotuksia ja paineita oli yksi syistä, mikä mahdollisti mestaruuden. Me tiesimme koko ajan itse, mitä olimme tekemässä ja jotenkin vielä tuossa pudotuspelivaiheessa saimme jonkun sellaisen lisätiiviyden tuohon meidän porukkamme ympärille. Olimme kaikki tekemässä jokaista treeniä, palaveria ja peliä vain yhtä asiaa varten. Se oli tosi siistiä ja poikkeuksellista.

Hallitseva mestari on aina ikään kuin muiden jahtauksen kohteena. Hukka vahvistaa, ettei myöskään jahdattavana oleminen ole henkisesti helppoa.

- Asetelma oli vähän sellainen Manse vastaan muu maailma. Kyllä sen aisti, mutta oli hienoa, että pystyimme kääntämään sen vahvuudeksi.

Kuten vuoden pesäpalloilijan tittelistä on pääteltävissä, henkilökohtaisesti Hukan kausi oli lopulta huikea. Valinta pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi toista kertaa uralla oli osoitus siitä, että koko joukkueen tavoin myös Hukan kesästä muodostui nousujohteinen. Kulunut kausi oli kiistatta yksi Hukan mittavan pelaajauran parhaista kausista, ehkä jopa kaikkein paras.

- Minun on itseni tosi hankala arvottaa, milloin olen ollut parhaimmillaan ja milloin en. Omasta mielestäni olen pelannut tietyiltä osin huomattavasti parempaakin pesäpalloa ja kauteen mahtui välillä tosi kovaa tuskaa oman pelin kanssa, mitä minulla ei ehkä aikaisemmin ole ollut.

- Mutta sitten oli jotain sellaisia tiettyjä palikoita, mitkä loksahtivat paikalleen varsinkin loppuvaiheessa kautta ja tuntui, että pesis on tosi kivaa. Jotenkin ehkä vapauduin pelaamaan.

Kroppa tarjosi Hukalle myös ehjän kauden ja myös fyysisen kunnon ajoitus osui kohdalleen.

- Kaikkein tärkeintä oli se, että olin saanut ehjän kauden siihen alle, niin pystyin lähtemään pelaamaan pelejä niin, että luotan siihen omaan kehoon. Se on ollut itselläni tosi iso haaste tuossa viime vuosina, sellainen luottamus omaan kehoon. En ehkä nytkään siihen ihan täysin luottanut, mutta tarpeeksi. Tiesin, että se on vahva ja se kestää, Hukka naurahtaa.

Tuntuuko uran kolmas vuoden pesäpalloilijan titteli yhtä hyvältä kuin aiemmat vai jopa paremmalta?

- Sanoisin, että paremmalta. Kyllä tämä oli ensimmäistä kertaa sellainen, että minusta tuntui, että olen tehnyt tosi kovan työn tämän eteen ja olen tavallaan ihan ansainnut tämän. Ehkä ne aikaisemmat valinnat olivat vähän sellaisia, että en oikein tiedä, että olinko nyt niin kauhean hyvä. Nyt minusta tuntui siltä ja varmaan se oma mentaliteetti, mikä on tietyllä tapaa kääntynyt kesken kauden, toi sellaisen fiiliksen, että tämä on ansaittu.

34-vuotiaan Hukan liekki roihahtaa jälleen, kun puheet kääntyvät jo ensi kauteen.

- Voisi sanoa, että treeni-into on myös kovempi kuin koskaan. Ehkä ensimmäistä kertaa annoin itselleni luvan oikeasti nauttia tuosta kauden päättymisestä ja mestaruudesta. Nautin kaikesta siitä, mitä tuo mennyt kausi oli ja mitä se toi. En muista, että minulla olisi ollut tällaista intoa päästä arkeen ja treeneihin kiinni. Sielu ja jokainen solu haluaa päästä vaan tekemään sitä urheilija-arkea, niitä jokapäiväisiä valintoja, elää sitä urheilijuuttani ja kehittää itseäni. Minulla on aivan hirveä palo päästä tekemään kaikkea.

Hukka on tunnettu suorastaan ilmiömäisestä urheilullisuudestaan ja huimasta fysiikastaan, mutta pelaajan itsensä mukaan tehoja kropasta on mahdollista saada irti vielä entistäkin enemmän.

- Kyllä vielä on varaa kiristää. Koen, että olen nyt parhaimmassa kunnossa tässä lokakuun lopussa, mitä olen ollut ties kuinka moneen vuoteen. Olisi hassua näistä lähtökohdista lähteä vain ylläpitämään kuntoa. Jotenkin minua myös kiehtoo ajatus siitä, mitä tästä saa aikaan. Totta kai kausi on pitkä, mitä tahansa voi tapahtua ja vastoinkäymisiä saattaa tulla, mutta tämä on minun tämänhetkinen ajatukseni.

Kuten aiemmin todettua, Hukka kokee vaikeaksi arvioida sitä, pelasiko hän uransa parasta pesäpalloa viime kesänä. Mutta voidaanko kaudelta 2026 odottaa, että Virpi Hukka silloin uransa parasta pesäpalloa?

- Olen urheilijana sellainen, että minullehan ei riitä mikään, joten en minä nyt ainakaan tästä huonommin lähde pelaamaan, Hukka naurahtaa.

- Tällä hetkellä lähtökohdat siihen on olemassa. Oman mentaliteettini tietäen, tulen varmasti sitä myös hyödyntämään. Olen luonteeltani todella optimisti ja uskon siihen, että ensi vuodesta tulee paras vuoteni ja ihan varmasti tuleekin, jos ei mitään yllättävää tule eteen.

Teksti: Miska Peltoniemi