Oletko koskaan lähtenyt pelimatkalle aamulypsyn jälkeen, Alajärven Ankkurien sieppari Lauri Ihamäki?
– En ole tainnut lähteä, mutta joskus olen käynyt aamulypsyllä ennen kotipeliä!
Lauri Ihamäki kasvoi karjatilalla viitisen kilometriä AA:n kotikentältä Kitrolta. Nykyisin tila on Laurin isoveljen Juhon, AA:n jokerikotiuttajan, nimissä. Tampereella poliisiksi opiskeleva 21-vuotias pikkuveli Lauri on kuitenkin mieluinen vieras koko kesän.
– Tarpeen mukaan olen apuna kesäisin, kun Ankkureissa pelaan ja olen täällä, Lauri kertoo.
Silloin paikalla on kaksi siepparia, toinen heistä tosin nimeltään tarkasti ottaen Sipari.
– Sipari on neli- tai viisivuotias, ihan en tarkkaan muista. Tunnen nimeltä varmaankin puolet tilan noin 70 lehmästä.
Koko Ihamäen nelihenkinen sisarussarja vietti lapsuusvuosiaan Kitron maisemissa. Laurin peliroolia taisi mukata se, että kaksi isoveljeä olivat paria vuotta vanhempia.
– Sellainen muistikuva on, että minulta jäi silloin tällöin lyöntivuoro väliin, kun veljet olivat mailan varressa, Ihamäki hymähtää.
– Tuntui, että lahjat oli alusta asti tähän hommaan. Ennen G-poikia mentiin kiekkokaukaloon Kitron viereen ekoihin treeneihin reippaana viisivuotiaana eskarilaisena. Kun veljet löivät, jouduin olemaan räpylän kanssa tarkkana. Nykyäänkin menen ulkopeli edellä.
Kausi Superpesiksessä käynnistyi sekä AA:lla että debytantti-Laurilla sisäpelissä yskähdellen. Seitsemän ottelun jälkeen vain Juho Ihamäki ja Tuukka Etula olivat lyöneet juoksuja useammalla kuin yhdellä lyönnillä. Lauri Ihamäen sisäpelin numerona on useimmissa otteluissa ollut vitonen.
– Kausi alkoi kotiutuksissa täsmälleen samalla tavalla kuin vuosi sitten. Silloinkin Ykköspesiksessä löin juoksun Kouvolaa (vuosi sitten KPL:n kakkosjoukkuetta) vastaan kotipelissä vasta kauden 12:nnella kotiutusyrityksellä. Alkukausi on sisäpelin puolesta hankalaa, koska talven toistomäärät harjoituksissa eivät opiskelujen ohessa ole riittävällä tasolla. Tampereella on päässyt pari kertaa viikossa tunnin vuorolle Varalaa, Ihamäki kertoo.

Alajärven Ankkurien oma kasvatti Lauri Ihamäki debytoi Superpesiksessä kuluvalla kaudella. Kuva: Ville Vuorinen
Samaan harjoitusryhmään kuuluivat viime talvena esimerkiksi KPL:n Arttu Ruuska ja Valtteri Hämäläinen, Ankkurien Pyry Alanen ja JymyJussien Aleksanteri Haukka.
Avauskotiutuksen jälkeen keskiosumat löytyivät vuosi sitten loistavasti. Ihamäen kesän saldona oli 1+30 lyötyä juoksua, joista tosin 1+9 kotipelissä Lohea vastaan.
– Lohi-pelissä aivan kaikki onnistui. Pallo oli aina välissä, vaikka olisin yrittänyt mitä. Superin eka juoksu tuli tappikumuralla. Se helpotti nihkeän alkukauden jälkeen. Joukkueenjohtaja otti pallonkin talteen. Tykkään kyllä vaihtotilanteistakin, mutta jotainhan on mennyt pieleen, jos niitä vitosena tulisi.
Alajärvellä pesäpalloilun juuret ovat syvällä. Seuran kaksi Suomen mestaruutta tulivat 1980-luvun lopulla. Kaupunki palkitsi silloin mestarit hommaamalla kotijoukkueen pukuhuoneeseen nahkatuolit.
– Mekin päästiin nauttimaan niistä pari vuotta, mutta nahkaistuimet katosivat, kun se kentän viereinen halli purettiin. Niitä taisi olla 12 kappaletta eli kokoonpanoon kuuluville. Olin Superin ringissä 2019, mutta junnu ei päässyt nahkatuoleihin istumaan, Ihamäki naurahtaa.
Oliko Ankkureissa sinulle nuorena esikuvia?
– Kun siirryin liki koko ulkokentän koettuani etukentälle, aloin seuraamaan Jymyn Aki Oravaa ja Jimi Heikkistä. Siinä oli melkoinen väriläiskäkaksikko.
Pelottaako koskaan pelata etukentällä?
– Ei se varsinaisesti pelota. Kauden ekoissa peleissä vähän aristelin. Vastustajat lyövät ihan eri tavalla kuin Ykköspesiksessä. Keskiviikkona sain kakkoskulmassa osuman päähän, kun (Tommi) Mäentausta löi pystäriä ja pallo kimposi yhdestä pompusta. Kyllä sen huomaa tajuavansa, kun joku Kanalan Mikko ottaa vauhdit omaan suuntaan.
AA pelaa viikonloppuna kauden ainoan tuplakeikkansa, lauantaina Joensuussa ja sunnuntaina Kiteellä. Joukkueen bussi suuntaa perjantaina välietappiin Kuopioon yöpymään.
Missä järjestyksessä istuinpaikat varataan?
– Meillä tosi nuori joukkue. Vanhempien pelurien, vaikka eivät he vanhoja ole, annetaan ottaa paikat, jotka haluavat. Joukkue on ollut niin hyvin yhdessä, että pari kolme vuotta paikat ovat pysyneet samoina. Olen takaoven tuntumassa. Siitä voi rynnätä kahvitauolla nopeasti vessaan, jos on hätä.
Eikö Ankkurien bussissa ole vessaa?
– On, mutta kuka sinne menisi, jos 11 pelaajaa ja pari huoltajaa ovat jo siellä käyneet!
Riittääkö kaudelle yksi maila?
– Melkein riittää, koska nykyään ne kestävät hyvin. Räpylöitä menee kahdesta kolmeen kaudessa. Tykkään löysistä, mutta silti niitä pitää vaihtaa.
Eli junnujen kannattaa anella pelien jälkeen jopa räpylää?
– Olen jo luvannut nykyisen yhdelle juniorillemme!
Ihamäen kaksi seuraavaakin talvea kuluvat Tampereen Hervannassa poliisiopinnoissa. Mikä sai lähtemään alalle?
– Idean sain lukion aikaan. Yksi poliisiopiskelija esitteli koulussa alaa. Isä taisi rohkaista. Ekalla yrittämällä en päässyt kouluun. Hyvällä katsovat, jos on saanut intissä johtajakoulutuksen. Olin armeijassa vuoden.
Eikö poliisin ammatti sopisi paremmin jääkiekkoilijalle?
– Kuulostaa stereotypialta. Se on vuorovaikutusammatti nykyään. Toki yhä on niitäkin asiakkaita, joita ei kiinnosta keskustella, Ihamäki virnuilee.
Teksti: Pasi Peltola