Matkalla olympialaisiin? Vasemmalta Tilda Palola, Ellen Kentala ja Salli Palola Myllypuron torstaisessa softballturnauksessa.
Juhannustauolla olympiaunelman pariin
Jos luulit, että kaikki Superpesis-pelaajat siirtyivät viimeistään keskiviikkona urheilukentiltä juhannuksen viettoon, olit pahasti väärässä. Tänään torstaina useampi naisten Superpesiksen pelaaja jatkaa Helsingin Myllypurossa olympiaunelman parissa.
Helsinkiläisjoukkue Roihuttarista sisarukset Tilda ja Salli Palola, Ellen Kentala ja Viivi Keränen pelaavat softballin Suomen mestaruudesta. Myllypurossa nähdään neljä joukkuetta. Yksi osallistujista on Seinäjoen Maila-Jussit. Helsinkiläinen Sandstorm on lajin erikoisseura.
– Maajoukkueringin pelaajat on jaettu muihin kolmeen joukkueeseen. Meillä on ollut pari kertaa vuodessa Kuortaneella muutaman päivän leiritys. Pesäpalloharjoittelu on tarpeeksi hyvää softballin ulkopeliä varten, mutta kohti tulevaa palloa lyödäksemme tarvitsemme erityisharjoittelua, Tilda Palola kertoo.
Softball on avannut Roihuttarien naisille aivan uuden näkökulman pesäpalloilunkin harrastamiseen.
– Tavoitteenamme on päästä vuonna 2028 pidettäviin Los Angelesin olympialaisiin. Softball on siellä todennäköisesti lajina. Euroopassa on muutama kova joukkue, joka pitäisi voittaa, jotta pääsisimme kisoihin.
Myllypuron turnaus alkoi puolilta päivin. Loppuottelu on ohjelmassa kello 19.
Softballin maajoukkueen päävalmentajana toimii Seinäjoen Maila-Jussien naisia Superpesiksessä luotsaava Juha Antikainen. Neljäntenä joukkueena Myllypuron turnauksessa on mukana U18-maajoukkue.
– Nuorisomaajoukkue valmistautuu heinäkuussa Tshekissä pelattavaa EM-turnaukseen. Siellä on mukana 22 maata, Antikainen taustoittaa.
SMJ:n Superpesiksen ringistä softballia pelaavat Maiju Mäntylä, Anni Laakso, Aino-Kaisa Mantere sekä nuorisomaajoukkueeseen kuuluva Minea Mäkiviita.
Kunhan juhannus pääsee kunnolla vauhtiin, Tilda Palola huomaa sen helposti.
– Asun ison tien, Itäväylän vieressä. Liikenteen melun huomaa muuten aina, mutta juhannusviikonloppuna meteli vähenee. Tykkään siitä, että kaupunki hiljenee. Vietän juhannukset Helsingissä. Perheellämme ei ole ollut tapana mökkeillä, Palola kuvailee.
Muutenkin elämä on erilaista stadilaisen pesäpalloilijan ja maakunnista kotoisin olevan silmin.
– Kun kierrellään maakunnissa, kuulee hassuja kysymyksiä, kuten vaikkapa pohdinnan kauppojen aukioloajoista. Tai siitä, mikä on pohjoista Suomea.
Niinpä, Helsinki on aina auki ja etelässä verrattuna vaikkapa Tampereeseen...
Tilda Palola, 23, myöntää tiensä pesäpallokentille olleen poikkeuksellisen. Hän lähti pikkusiskonsa Sallin, 21, matkaan.
– Ajattelin, etten haluaisi harrastaa sellaista tylsää lajia kuin pesis. Se ajatus muuttui ekoissa treeneissä, isosisko myöntää.
Tilda on pelannut Roihuttarien kolmen pääsarjakauden aikana 60 runkosarjaottelua, lyönyt 1+8 ja tuonut kaksi juoksua. Sallin saldona on 36 ottelussa yksi lyöty ja yhdeksän tuotua juoksua.
Salli, Ruth ja Tilda Palola Roihuvuoren pesiskentällä. Kuva: Juha Hautakangas
Kaksikon merkitys joukkueelle tuleekin lähinnä ulkopelistä. Salli pelaa kaikki tilanteet siepparina, kovaheittoinen kakkospolttaja Tilda vaihtotilanteet siskonsa vierellä etukentällä.
Roihuttarissa äidinkieleltään ruotsinkieliset Camilla ja Charlotta Höglund pystyisivät hämäämään vastustajia puhumalla tilanteiden hoitamisen ruotsiksi. Ettekö tekin voisi pelata etukentällä ja huudella toisillenne ohjeita stadin slangilla, jotta vastustajat eivät ymmärtäisi?
– Öööh! Ei sentään! Menisimme itsekin sekaisin. Slangi ei ole oikein pesikseen juurtunut.
Tilda Palola työskentelee koulunkäyntiavustajana Puistopolun peruskoulussa Vuosaaressa. Avustaminen sopii Hurstin sukuun kuuluvalle perheelle. Hurstin ruoka-avun perinteisiin pääkaupunkiseudulla on kuulunut vähävaraisten joulujuhla.
”Se on ollut suuri jouluperinne, että olemme siellä aina jouluaattona. Muukin suku on siellä hyvin tiiviisti siellä tekemässä hommia”, kertoi Tilda Helsingin Sanomissa Mika Moilasen haastattelussa toissa kesänä.
Perinne Paloloille ovat myös Roihuttarien kotiottelut. Ruth-äiti kuuluttaa pelit ja Tuomas-isä hoitaa äänentoiston.
Oliko sinulla juniorina pesäpalloilussa idolia?
– Se oli aina kapteenimme ”Cami” (Camilla Höglund)! Hän on vuotta minua vanhempi, joten ainakin joka toinen vuosi olimme samassa juniorijoukkueessa.
Tilda Palolasta on selvästi tullut myös idoli, ainakin joillekin Puistopolun peruskoulun oppilaille.
– Muutama oppilas sieltä on lähtenyt pesiskouluun, mutta katsomoomme olen saanut houkuteltua useammankin oppilaan.
Roihuttaret joutui juhannuksen viettoon nollakerholaisena. Toisaalta naisten sarjan jälkijoukot ovat vielä melko lailla nipussa. Suoran säilyjän paikalle helsinkiläisillä on neljän pisteen takamatka.
– Jotain tietysti pitäisi muuttaa, kun sarjatilanne on tuollainen. En ole kuitenkaan huolestunut. Pelkääminen lietsoisi vain epävarmuutta, Palola kuvailee.
Mikä on paras palkinto, jonka olet pesiskentillä saanut?
– Palkinnot ovat aina olleet jotain käytännöllistä. Viime aikoina risteilylahjakortit ovat ilahduttaneet. Minulle kaikkein rakkaimpia ovan kuitenkin ulkopelistä saadut palkinnot.
Montako palloa olet ottanut talteen muistoksi?
– En yhtään! Olen niin tietämätön näistä traditioista, etten osannut pyytää palloa itselleni edes ensimmäisestä kunnaristani, jonka löin Kempeleessä. Matkat sinne ovat olleet muutenkin mieleen jääviä, koska olemme menneet vieraspeleihin Kempeleeseen lentäen. Se on tullut bussireissua halvemmaksi.
