Kaikkien aikojen pudotuspelit – tunteita ääripäästä toiseen hurjan pienillä marginaaleilla

Pudotuspeleissä tunneskaala venyy aina äärimmilleen. Usein koko kauden onnistumista, jopa turhankin kriittisesti, arvioidaan viimeisen sarjavaiheen kautta. Voitettu loppuottelu ampuu konfetit ilmaan ja käynnistää päivien mestaruushuuman, mutta tappio maistuu pitkään karvaalta mitalista huolimatta.

Päättyneissä pudotuspeleissä ero täydellisen onnistumisen ja pettymyksen välillä oli ennennäkemättömän pieni. Yksi videotarkistukseen mennyt kotiutustilanne, turha takapalo, tilanteenluku ulkokentällä tai mikä tahansa muu yksittäinen peliteko jopa yli kolmituntisessa ottelussa saattoi olla käänteentekevä. Tätä taustaa vasten ei voi kuin ihailla molempien joukkueiden ulkopeliä, joka suoritti kokonaisuutena hienosti jatkuvan paineen alla. Hutunkeittäjät-podcast on syystäkin nostanut esiin Pesäkarhujen mentaalivalmentajan Katja Pasasen merkityksen tärkeänä osana joukkuetta. Monipuolisen ja laaja-alaisen osaamisen valmennustiimit ovat tulevina vuosina yhä merkittävämmässä roolissa, kun kauden suurimmista palkinnoista pelataan.

Pudotuspelit ovat oma maailmansa, mutta kulunut klisee ei ole täysin tuulesta temmattu. Moni on taipuvainen tekemään pitkälle meneviä johtopäätöksiä tilastojen kautta tai ottelusarjan etenemisen myötä. Manse voitti ensimmäisen ottelun, vaikka Pesäkarhut oli pelillisesti parempi ja toiseen kohtaamiseen osat vaihtuivat. Kolmas ottelu oli Pesäkarhuilta iso ryöstö, mutta Manse tasoitti puntit vieraskentällä.


Sylvi Pellonperä oli jokaisella solullaan mukana loppuotteluhuumassa. Kuva: Antti Haapasalo

Spekulointi kuuluu kahvipöytiin erityisesti pudotuspelien aikaan. ”Mitä, jos” -tyyppiset kysymykset ovat herkullisia, mutta niihin ei koskaan saada vastausta. Seinäjoen Maila-Jussit ei olisi juuri lähempänä voinut olla välieräsarjan tasoitusta Pesäkarhuja vastaan kotikentällään eikä Virkiä ollut kaukana pakottaa Manse välierien viidenteen kohtaamiseen. Kun näin ei kuitenkaan tapahtunut, niin ei tapahtunut. Kysymykset sinänsä ovat relevantteja, sillä pudotuspeleissä sarjan luonne ja dominanssi muuttuvat aina otteluvoiton myötä. Joko hallitsevan joukkueen asema vahvistuu tai vastustaja kirii eroa umpeen. Otteluvoiton ottaminen on silti ainoa ratkaiseva tekijä, millään muulla ei pudotuspeleissä ole merkitystä.

Sekin on varmaa, että ottelusarja on taputeltu vasta toisen joukkueen otettua riittävän määrän voittoja. Useampaan kertaan saatoimme ajatella Mansen marssivan mestaruuteen tai Pesäkarhujen käyttävän etsikkoaikansa. Lopulta niin ei käynyt, vaan ratkaisu venyi viidenteen otteluun, jonka Pesäkarhut vei liki uskomattomien tapahtumaketjujen jälkeen. Se oli meille katsojille ja koko Superpesikselle suuri ilonaihe. Ensimmäistä kertaa historiassa naisten loppuottelusarja keräsi lehtereille yli 10 000 katsojaa.


Ilmajoen Kisailijoiden kasvatti Silja Syrjälä juhlii uransa ensimmäistä naisten Suomen mestaruutta. Kuva: Antti Haapasalo

Joku saattoi löytää ratkaisuottelusta yhtymäkohtia kahden vuoden takaiseen mestaruuteen. Silloinkin vastustaja, tuolloin Jyväskylän Kirittäret, meni supervuorossa johtoon, mutta Pesäkarhut Jarkko Pokelan luotsaamana käänsi ottelun itselleen. Kaudella 2021 ratkaisija oli seuran oma kasvatti Pinja Arbelius elämänsä lyönnillä. Tällä kertaa Pokela antoi rohkeasti vastuuta tämän kauden pudotuspeleissä ensimmäisen lyötynsä makoisaan paikkaan iskeneelle Annika Linnalle, joka vuosi sitten pelasi siskonsa Emilia Linnan kanssa samassa Itä-Länsi-ottelussa ja nyt samassa kultajoukkueessa. Ratkaisujuoksun toi toinen ensikertalainen mestarina, mahtavan kauden uudessa seurassa pelannut Silja Syrjälä.

Mestaruuden ratkettua tunteet purkautuivat valtoimenaan, kun joukkueiden matka pelikentillä päättyi tämän kauden osalta. Pelaajat näyttivät ihailtavasti aidot tunteensa, mikä kertoo vahvasta intohimosta. Pesäpallolle on annettu paljon, mutta siltä on myös saatu paljon ja sillä on erityinen asema pelaajien sydämissä. Joukkueen kanssa kuljettu yhteinen matka on aina ainutlaatuinen kokemus, joka rakentaa lopulta kaikkein suurimmat urheilusta saatavat merkitykset.

Kauden päättyminen on usein myös virstanpylväs ja uuden alku. Joku vaihtaa seuraa, joku hakee vastuullisempaa roolia, joku kokeilee uutta pelipaikkaa ja joku päättää uransa. Uusi kausi odottaa vain muutaman kuukauden päässä, kun TalviSuperpesis pyörähtää käyntiin. Päättyneen kauden lähtökohdista koko Superpesiksellä ja pesäpalloyhteisöllä on valtavan hienot mahdollisuudet lähteä rakentamaan jälleen uusia urotekoja.

Antti Kallio
antti.kallio(ät)pesis.fi