– Kymmenisen ottelua taputtelin nurkassa joukkuekaverien suorituksille. Melkein sain tehtyä yhden pisteen lentopalloliigassa, mutta Loimaan libero Jesse Mäntylä kävi pelastamassa pallon peliin jostain seinän vierestä, muistelee Kiteen Pallon koppari Lassi Vasarainen kautta 2019–20.
Nykyään 22-vuotiaan Vasaraisen seura lentopalloilun Mestaruusliigassa oli joensuulainen Karelian Hurmos. Superpesiksen runkosarjassa Vasarainen oli debytoinut edeltävänä kesänä KiPan joukkueessa kymmenen ottelun verran.
– Taitavat olla nykyään vähemmässä ne pellaajat, jotka ovat saman kalenterivuoden aikana pelanneet kahen lajin pääsarjassa, Vasarainen virnuilee.
Vasarainen erottuu joukosta muutenkin kuin paria lajia huipulla pelanneena. Sinun yli ei taida olla helppo lyödä palloa takaa läpi?
– Yli tuskin lyödään ilman ommoo lukuvirhettäni! Lukiossa pituuteni alkoi hätyytellä kahta metriä. Luulin jo jääväni ikuisesti 199-senttiseksi, mutta Kainuun prikaatissa oli onneksi hieman epätarkka mitta, joten miulla on virallisesti Suomen armeijan vahvistus 200 sentin pituudesta.
Mitä merkitystä kahden metrin mitalla on pesäpalloilussa?
– Koplan Matti Saukko yritti runkosarjan viimeisessä ottelussa 2021 tehdä minulle maskia, kun pelasin merkityksettömässä pelissä kakkosvahtina. Sanoin, että teet turhaa työtä. Saukko kääntyi katsomaan ja myönsi asian.
Vasaraisella olisi ollut ”umpikittteeläisenäkin” uhka joutua vakavasti monen muunkin lajin kuin pesäpalloilun pariin.
– Äitini on tainnut pelata suomensarjaa, mutta isäni on judomiehiä. Miut pistettiin kuusvuotiaana harrastamaan urheilua, judosalillakin kävin. Minua paiskottiin sen verran kovaa tatamiin, etten innostunut lajista. Hiihtoa harrastin vakavammin. Jääkiekkotreeneissä kävin yhden kerran.
Lassia kaksi vuotta nuorempi lentopalloileva pikkusisko Ella Vasarainen on venähtänyt 185 sentin mittaan.
– Ella taitaa olla jo perheemme toiseksi pisin. Geenit tulevat varmaankin äitimme puolelta, koska enomme on yli kaksimetrinen. Pikkuveljeni Veikka on menossa vasta lukioon, mutta kolkuttelee jo olkapäätäni. Nuorin veljeksistä, Pauli, on vielä aika nuori, Lassi listaa.
Vasaraisella on takanaan 104 Superpesiksen runkosarjaottelua, 4+33 lyötyä ja 15 tuotua juoksua. Kärkilyöntien määrä (137) ja onnistumisprosentti (46,6) kertovat siitä, että pitkään lyöntinumero oli loppupäässä. Lyöntivuoroja oli luvassa lähinnä, jos muut olivat epäonnistuneet. Juniorisarjoissa Vasaraisen onnistumisprosentti alkoi kuitenkin usein seiskalla.
– Siellä riitti usein, että osu palloon, koska menossa etenijänä oli Purmosen Elmeri, Vasarainen kiittelee.
KiPan miehissä menestys on jäänyt viime vuosina vähiin. Normisuoritus on ollut yksi otteluvoitto puolivälierissä. Liki savolaiseen tapaan Vasarainen osaa kuitenkin kehua.
– Olen sentään hallitseva A-poikien Suomen mestari, kenties ikuisesti!
A-poikien ikäluokan (alle 21-vuotiaiden) sarjatoiminta lopetettiin KiPan poikien mestaruuskauteen 2019.
Vasarainen on lyönyt neljä kunnaria, numeroilla kuusi, seitsemän, kuusi ja kahdeksan. Kaikki kunniajuoksut on nähty kotoisalla Rantakentällä. Syöttötuomarien nykyisellä linjauksella syötön korkeudesta Vasaraisen kunnaritahti ei taida ainakaan kiihtyä.
– Aivan liian mataliin syöttöihin joutuu nykyisin lyömään. Miun on ollu pakko lyhentää lyönnissä vauhtiani 30–50 senttiä, jotta ehtisin osumaan palloon.
Vasarainen opiskelee Savonlinnassa liikunnanohjaajaksi. Matka harjoituksiin Kiteelle on asiallisen lyhyt. Kesäpäivät kuluvat helposti perheen mökkimaisemissa.
– Onhan tästä Pyhäjärveltä 25 minuutin ajomatka Rantakentälle, mutta samalla piäsee tai joutuu aika ussein Eino-ukin kanssa verkkojen laskuun tai nostoon.
Se toinen tämän kauden Superpesiksen pelaaja, jolla on kokemusta toisestakin lajista pääsarjatasolla, on Koskenkorvan Urheilijoiden Jesse Rantamäki, 26. Superpesiksessä vuosina 2019–23 yhteensä 86 ottelua pelannut Rantamäki esiintyi Vaasan Sportissa 22 liigaottelun verran vuosina 2014–18 keräten tilastoihinsa kuusi jäähyminuuttia.
Kuva: Ville Vuorinen
Teksti: Pasi Peltola