– Tytöt aloittivat lajin ihan rahan takia, naurahtaa Veeran isä, Imatran Pallo-Veikkojen miesten edustusjoukkueen pelinjohtaja Vesa Toikka.
– Joku vappu se oli, kun tytöillä tuntui olevan tylsää ja piti keksiä jotain tekemistä. Lupasin kopittelusta euron kymmentä heittoa kohti.
Oletko aloittanut pesiksen rahan takia Noora?
– Hah, menin kylläkin pelaamaan jo viisivuotiaana. Muistan hyvin tuon heittelyn, mutta olisikohan se ollut viisi euroa kymmenestä peräkkäisestä heitosta. Lämmöllä tätä muistelee. Se oli aika kannustavaa ja toi lisätsemppiä.
Jäikö rahaa sijoitettavaksi asti?
– En muista. Aika paljon harjoitusta kuitenkin tarvittiin, että rahaa alkoi tulemaan. Jos pallon pudotti, piti aloittaa laskeminen nollasta.
Itä–Lännenkin meriittilistalleen saaneen Vesa Toikan valmennusmetodi, jos se sellainen silloin oli, tuotti tulosta. Nyt 21-vuotias Veera Toikka lukkaroi toista kautta pääsarjatasolla JoMassa ja häntä muutaman kuukauden nuorempi Noora Pasi pelaa jo viidettä kautta naisten Superpesiksessä.
Pasi on käynyt läpi jo jokseenkin koko ulkokentän. Siirtyminen täksi kaudeksi koppariksi tuntuu tuoneen itseluottamusta sisäpeliinkin.
– Olin junioripeleissä lähinnä lukkari. Kesäksi 2019 lähdin Haminasta Lappeenrantaan Pesä Yseihin hakemaan jokerietenijän paikkaa. Kun kausi alkoi, olinkin jo ulkopelin linjassa, Pasi muistelee.
Pasin tie vei saman tien Joensuuhun. Siellä menee jo neljäs kausi.
– Lukion jälkeen minulla oli välivuosi. Kaksi ensimmäistä kautta JoMassa olivat todella vaikeita. Koko ajan joutui jännittämään, oliko kokoonpanossa vai tuliko komennus lähteä Kuopioon (Puijon Pesikseen, toisella JoMa-kaudella) pelaamaan. Eikä viime vuosikaan varsinaisesti mikään helppo ollut, Pasi kuvailee.
Sitten JoMan pelinjohtaja Arttu Jurvakainen suunnitteli koostumusta uusiksi. Johanna Pirskanen, 19, palasi kopparin tontilta polttolinjaan. Pasille löydettiin paikka takakentältä.
– Vuosi sitten keväällä tuollaisesta oli ensimmäisen kerran puhetta. Syksyllä asiaan palattiin. Talvella oli vain muutaman kerran mahdollisuus harjoitella kopparin roolia kokopitkällä kentällä, kertoo takakentällä käytännössä vasta pari kuukautta pelannut Pasi.
Kauppatieteitä Joensuun yliopistossa vuoden opiskelleelle Pasille löytyi ilmeisesti uran lopullinen sijoituspaikka takakentältä siis vasta 20-vuotiaana ja viidennellä pääsarjakaudella.
– Itseluottamus on lisääntynyt tosi paljon. Kaikki talven testit kertovat fyysisten ominaisuuksien parantumisesta, mutta on tässä henkistäkin kasvua tapahtunut, Pasi kuvailee.
Tuloksen voi lukea sisäpelitilastoista. Pirskanen painelee ykkönen hihassaan lähes 80-prosenttisella kärkilyöntiteholla. Kun kohta kolmannes runkosarjasta on takana, on Pasi saanut pysyvästi kakkosen roolin, iskenyt 1+2 juoksua, tuonut kahdeksan sekä naulannut kärkilyönteihin ensi kertaa urallaan kuutosella (66) alkavan prosenttilukeman.
Kuva: Ville Vuorinen
Perjantain ainoassa Superpesiksen ottelussa keskikastin JoMa joutuu äärimmäisen kovaan testiin matkatessaan tänään Tampereelle Mansen vieraaksi. Ottelua seuraavat tarkasti jopa mummot Haminassa.
Jos Noora tarvitsee nyt lisätsemppiä jostain, sen voi hoidella kuittailemalla pikkuveljen kanssa. Vuonna 2007 syntynyt Niklas Pasi pelaa Haminan Palloilijoiden ja Kouvolan Pallonlyöjien junioreissa.
– Muistelisin lyöneeni viimeksi tutkaan 154 (kilometriä tunnissa). Niklas vetää raivokupperia, mutta taitaa vielä jäädä alle 150:n, Noora toteaa.
Veeran ja Nooran monta vuotta yhteistä pelivuotta sisältävän tarinan takana ovat heidän perhetutut isänsä Vesa Toikka ja Marko Pasi. He olivat tyttöjen junioriaikoina näiden joukkueen taustalla. Marko pelasi Haminan Palloilijoiden edustusjoukkueessa 1990-luvun, johon sisältyi kaksi pääsarjakautta. Vesa Toikka pelasi Superpesiksessä Manse PP:n (1991), Jyväskylän Kirin (1994–95), HP:n (1996–2001) ja IPV:n (2003) väreissä.
– Nooralle ei uskalla luvata enää mitään, mutta Veera saa minulta euron kärkkäristä ja kympin lyödystä juoksusta. Veera ei ole onneksi tajunnut neuvotella tuoduista mitään, Vesa Toikka naurahtaa.
Teksti: Pasi Peltola