Jo kahdeksatta kautta Kossun pääsarjaryhmässä esiintyvä 25-vuotias vaasalainen Jakobsson ehdittiin leimata ulkopelin erikoismieheksi, jolle tarvitsee harvemmin laittaa merkkiä päälle lyöntijärjestyksen loppupään pelurina.
– Olin kauan aikaa pelkkä ulkopelijokeri, mutta hienoa, että tilanne on muuttunut. Jalkakin on ruvennut liikkumaan, kun nopeuteen on panostettu, kuvailee polttaja Jakobsson.
Kolme tuotua juoksua yhteen peliin sivusi Jakobssonin yhden ottelun ennätyslukemaa. Jakobssonilla on takanaan jo 179 runkosarjan peliä, joista sataprosenttisten sisäpelitehojen illat voi vielä laskea kahden käden sormin.
– ”Antsahan” on ulkopelaajana aivan huippumies. Onneksi sisäpelikin näyttäisi olevan löytymässä, kuvailee joukkueen pelinjohtajaksi täksi kaudeksi tullut Antti Kuusisto.
Jakobssonista on helppo rakentaa tarinaa olosuhteiden uhrina ulkopelaajaksi joutuneesta pojasta. Heittokättä on kuulemma huomaamatta harjoiteltu heittelemällä kiviä mereen Vaasan rannikolla. Toisaalta kolme vuotta vanhemman isoveljen perässä jo nelivuotiaana pesiskentälle kulkeutunut nappula taidetaan laittaa väkisin kiinniottopuolelle?
– Ehkä ulkopelitaidot ovat sieltä lähtöisin. En todellakaan aluksi pärjännyt, Jakobsson hymähtää.
Sittemmin Jakobsson pärjäsi sitäkin paremmin. Vaasan pojat menestyivät leirien kilpasarjoissa ja yhdistelmäjoukkueessa Vähänkyrön Viestin kanssa vielä paremmin. Jakobsson pelasi 18-vuotiaana jo täyttä päätä Ykköspesistä Koskenkorvan lainamiehenä Jalasjärven Jalaksessa ja kokosi samoihin aikoihin ennätysmäisen neljän poikien Itä–Lännen kokemuksen.
Joku saattoi tosin odotella hieman liikoja, kun Jakobsson paukutti debyyttikauden seitsemännessä ottelussaan kauden ainoan lyömänsä juoksun kunnarina ja toisellakin kaudella iski 1+5 juoksua.
– Hyvä että tuli heti alkuun! Itse toki tiesin, ettei lyöntiluovuudellani ihan koko aikaa kunnareita pauku. Ensimmäinen tuli kotipelissä Pattijokea vastaan, kun välilyöntini yllätti kopparin. Toinen oli kotipelissä Kouvolaa vastaan. Yritin välilyöntiä, mutta pallo sirvahti kakkosluukusta Antin monttuun, muistaa Jakobsson hyvinkin tarkasti.
Nyt Jakobssonilla on kunnarittomia runkosarjaotteluita putkessa 150! Tavallisia lyötyjä juoksuja on kertynyt sinä aikana 11.
Jakobssonin 179 runkosarjapelin yhteen laskettu kärkilyöntimäärä on 378, joten pelikohtainen keskiarvo on vain hieman yli kaksi. Yhden ottelun kärkilyöntiennätyksen (kuusi) rikkoutuminen lienee vain ajan kysymys, jos Jakobsson pystyy pitämään kakkosen hihassaan.
– Tähän asti otteluita ykköskärjen vaihtajana ei ole ollut paljoa kymmentä enempää, Jakobsson laskeskelee.
Kesäkossulaisten jonkunasteinen soluasunto ”Villa Koskenkorva” taitaa olla Ilmajoen raiteilla yleinenkin puheenaihe, mutta Jakobsson on pysynyt vaasalaisena ajellen ahkerasti Koskenkorvan suuntaan. Kun päivät kuluvat ammattiurheilijana, ei tunti ratin takana ahdista liikaa.
– Kaverit ovat Vaasan suunnalla. Palauttavat päivät saattavat kulua golfin parissa, tikkaa heittäen tai vain urheilua katsellen, Jakobsson kuvailee.
Kun pelimatka on edessä, mitä on pakko muistaa ottaa bussiin mukaan?
– Tyyny, puhelin, laturi ja pelikortit. Korttiringissä on viitisen kaveria. Viime kaudella pelinä oli hertta tai tikki, tänä vuonna on pelattu mattia.
Puhelin lienee somettamista varten?
– Ei, sillä tutkitaan ePesiksestä vastustajia!
Teksti: Pasi Peltola