Viikon nostot: Missä on helsinkiläisten kotipesä?

Miesten Superpesiksen kotimaan sarja-avaus tapahtui torstaina Helsingissä Töölön Bolt-areenalla. Kuten Pekka Jyrkiäinen toi ilmi Facebookissa, paikkana se oli oikein osuva 100-vuotisjuhlakaudelle, sillä kyseisellä kentällä (eli Töölön Pallokentällä) pelattiin sata vuotta sitten ensimmäinen miesten SM-finaali.

Ottelu herätti keskustelua siitä, onko Superpesisotteluita sopivaa viedä jalkapallokentille. Historian saatossa pesäpalloa on pelattu monenlaisissa ympäristöissä ja monilla erilaisilla alustoilla. Helsingistä löytyy viime kaudelle upean katsomon saanut Roihuvuoren stadion (jossa pelikentässä ovat piirrettynä vain naisten rajat) ja perinteinen Meilahden kenttä hiekkatekonurmilla varustettuna. Helsinki oli vuosikymmeniä Itä-Länsien keskuspaikka ja legendaarinen Hesperian kenttä isännöi niitä 19 kertaa miehissä ja emännöi kolme kertaa naisissa. Olympiastadionin nurmella on pelattu neljä pesäpallohistorian eniten katsojia saanutta ottelua.

Sijainti pelikentällä on erinomainen, samoin VIP-fasiliteetit. Katsomon kuppituoleihin mahtuu runsaasti faneja. Joensuun Mailan oma stadion kantaa tästä kaudesta alkaen myös samaa sponsorinimeä. Jos Helsingissä halutaan pelata, on Bolt-areena katsomotilojen ja seuroille tärkeiden yhteistyökumppaneiden johdosta ylivoimainen. Kuormittavia erikoisjärjestelyitä tarvitsee tehdä vähemmän. Toisaalta kenttäalue suorakaiteen muotoisena estää läpilyönneistä saatavia hyötyjä, pinnoite hidastaa pallon kulkua ja rajat erottuvat huonosti. Valmennus joutuu miettimään Töölössä pelattavia otteluita toisella tavalla kuin hiekkatekonurmikentillä.

Millaista peliä torstaina sitten nähtiin ja kuinka olosuhteet vaikuttivat asiaan?

Ensimmäisellä jaksolla yksi juoksu ja vain muutama kolmostilanne. Molempien joukkueiden kärkilyöntiprosentit olivat kolmissakymmenissä, kun normaalilukemat ovat päälle 50. Pattijoki pystyi ottamaan ulkopelissään riskejä laitojen ollessa läpilyöntien esteenä ja sai rikottua Joensuun peliä. Juho Toivolan lyömässä voittojuoksussa Paavo Pelto liukastui polttolinjassa, ja pelaajat olivat muutenkin liukkaan alustan kanssa vaikeuksissa. Läpilyöntejä nähtiin, mutta ne pysähtyivät odotetusti seiniin ja tuottivat vain yksittäisiä pesänvälejä. Toiselle jaksolle Joensuu sai nostettua tilannemääränsä jo toiselle kymmenelle ja kärkilyöntiprosentti hieman parani.

Maksavalle yleisölle tuote (eli rakastamamme laji pesäpallo korporaatiokielellä) ei näyttänyt siis parhaita puoliaan. Helsingissä pelattava ottelu on nykyisellään tapahtuma, jolloin markkinointi on kaiken a ja o. Kysymys ei ainakaan pitäisi olla siitä, tehdäänkö tapahtumaa televisiokatsojille vai paikalliselle yleisölle. Vaikka ottelu nähtiin Ruudun päälähetyksenä, oli Joensuulla varmasti halu saada myös yleisöä paikalle. Tässä mielessä kelin ollessa kesäisempi ja ihmisten ollessa liikkeellä lopputulos olisi todennäköisesti ollut parempi.

Joensuulla on mielenkiintoinen viikko miesten Superpesiksessä, kun joukkue kohtaa tänään Supermaanantai-ottelussa Kempeleen vieraissa ja isännöi Sotkamoa torstaina. Keskiviikkona tulevassa ennakossa ruoditaan tuota kauden ensimmäistä miesten kärkiporukoiden yhteenottoa.

"Valitettavan hankala case"

Parranpärinää saatiin myös lauantaina Porissa, kun Pesäkarhujen Jarkko Pokela ohjeisti ulkopelaajansa pudottamaan Mansen Virpi Hukan ykköselle. Pesäpallossa harrastetaan taktisia kopin pudotuksia, joilla ulkojoukkue voi luoda sisäpelaajille pakkovaihtotilanteen.

Tilannetta edelsi kuitenkin Hukan jalkakramppi, jonka takia hän oli ollut useamman minuutin hoivattavana. Koska juokseminen krampin jälkeen ei luonnistu, olisi Manse halunnut, että tässä tilanteessa koppi otetaan.

Pokela twiittasi pelin jälkeen motiiveistaan näin:

Säännöt eivät määritä tilanteessa toimenpiteitä. On toki tilanteita, jossa kopit otetaan, vaikka loukkaantunut pelaaja tarjoaisi ulkokentälle ilmaisen palon poimittavaksi. Pokela sai tamperelaisilta täyslaidallisen kommentteja niskaansa ja somessa lisää.

Mutta.

Oliko Tampereella vaihtoehtoja? Hukka olisi voitu myös vaihtaa loukkaantumisen takia pois ja tällöin olisi tullut palo tauluun. Se olisi ollut toinen palo. Näin ei toimittu. Itse asiassa Hukkaa ei vaihdettu koko loppupelin aikana mihinkään, vaan hän pelasi kotiutuskisaan menneen ottelun, vaikka jalat olivat antaneet kramppivaroituksia jo ennen yllä mainittua tilannetta.

Sääntökirjan ulkopuolisia temppuja on muissakin lajeissa, joiden ajatuksena on, että vastustajia pyritään kunnioittamaan. Pokela sai kommenttiinsa pelinjohtajan näkökulmasta pohdittuja vastauksia mm. pelaaja- ja pelinjohtajasuuruus Mikko Kuosmaselta:

– Valitettavan hankala case. Mitä vastustajan (Mansen) pelinjohtajan olisi pitänyt tehdä, jos Pori olisi ottanut kopin pois? Olisko ohjeistanut pienellä ensimmäisellä kentälle? Ekalla koppi ja ajolähtötilanne päälle? Entä jos olisi lyöty vapaata tai otettu 2-3 merkistä kotia?

– Käsi pystyyn ja tuomarit sekä pelinjohtajat palaveriin ja sovitaan miten edetään, kun Hukka otetaan pois? Tilanteen nähneet pelinjohtajat sekä tuomarit (+pelaajat) reagoivat tähän eri tavalla jatkossa.  Peli ei jatku ennen kuin lukkari syöttää pallon ilmaan, eli aikaa on.

Haluan vielä huomauttaa, että Hukka pystyi jatkamaan peliä ja pelasi sen loppuun asti. Kyseessä ei ollut jalan revähdys, tai mikään muukaan vakava vamma. Ja vaikka olisi ollutkin, on päätäntävalta jatkamisesta omalla joukkueella ja pelaajalla itsellään eikä vastustajajoukkueella. Myös se on vastustajan kunnioittamista, että joukkuetta ei aseteta tilanteeseen, jossa sen pitäisi toimia oman etunsa vastaisesti. Kaikki tilanteet, joissa loukkaantuminen huomioidaan vastustajajoukkueen toimesta ja jätetään mahdollinen hyöty käyttämättä, osoittavat erityisen hyvää urheiluhenkeä ja herrasmiesmäisyyttä. Sen ei pitäisi olla normi, jota kaikkien automaattisesti oletetaan noudattavan tilanteessa kuin tilanteessa. Jos olisi, tällöin asia pitäisi kirjata sääntöihin.

Ottelu oli toukokuun puolivälissä pelattu ensimmäisen sarjakierroksen ottelu. Olisiko pitänyt toimia toisin, koska tässä vaiheessa ei tarvitse pelata vielä samoilla panoksilla kuin syksymmällä? Todellisuudessa myös viikonloppuna saavutetut pisteet vaikuttavat lopputaulukkoon ja ovat saman arvoisia, vaikka syyskierroksen pisteitä kuinka pitäisi arvokkaampina.

Kaikkein kiistattomin on sääntöjen ”odottama” ratkaisu: joko Hukka menee vaihtoon ja palaa tai sitten Pokela voi halutessaan pudottaa hänet kentälle. Pesiksessä idea on, että ulkojoukkue pyrkii tekemään kolme paloa ja saamaan sisäjoukkueen siirtymään ulkopeliin ilman annettuja juoksuja. Välillä herrasmiessopimukset eivät vain toimi, kun pelataan sarjapisteistä.

Ja vielä:

Vaasan Mailattarien avaus on pakko mainita. Sarjanousija matkusti Suomen halki ja otti ensin lauantaina täyden pistepotin pudotuspelijoukkueeksi arvioidulta Joensuusta. Sunnuntaina kaatui sitten itse Kirittäret Hippoksella supervuoroparin jälkeen. Näitä tuloksia ei ennakkorankingeja tehdessämme arvattu tapahtuvaksi, mutta Vaasa on aloittanut sarjan upean ennakkoluulottomasti. Tämän johdosta voisi ajatella, että aikoinaan yleisömääristään tunnettu Hietalahti pullistelee katsojista keskiviikkona, kun Pesäkarhut saapuu sarjaa johtavan Vaasan vieraaksi. Laitetaan peli seurantaan ja siitä enemmän keskiviikkona.

Teksti: H. Isotalo